Kärpässienityynyt ja Tikkari-tonttu :)

Punavalkoinen jouluteema jatkuu kodissamme vielä parilla tyynyllä, eli kärpässienityynyt somistavat nyt sohvaamme... aikamoinen homma oli....varsinkin kun oli kaikenlaista muutakin puuhaa.

Kärpässienen jalka ja lakkiosan olen ommellut käsin tyynyihin kiinni ja niissä on ohut vanulevy sisällä. Tyynyjen takana on napitus.
Tässä vielä salamalla otettua kuvaa...on niin hämärää etteivät kuvat meinaa onnistua, varsinkin kun päivisin on harvemmin aikaa kuvailla yhtään mitään...seli seli ;D
Minä sain joululahjaksi kaikkea ihanaa, yksi suloisimmista oli tietysti tämä tonttu neiti, jonka toiseksi nuorimmainen nimesi Tikkariksi..tuon raidallisen mekon mukaan...mitäpä siihen oli äidillä vastaan sanomista :) hauska nimi!

Joulu 2010

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua...kiirettä huisketta, salaisuus kuisketta.... sitä se joulu on :D

Tämä joulu on myös viime vuotiseen valkoiseen teeman lisäksi, punavalkoinen ja tällaiselta näyttää tämän vuotinen joulukuusemme. Muutamia koristeita on tulossa vielä lisää, kunhan saan ne valmiiksi..myös jouluiset tyynyt odottavat puolivalmiina.

Aika on hurahtanut vauhdilla, mutta jotain pientä olen ennättänyt puuhailemaankin.
Tällasia jääkaappi magneetteja tein työkavereilleni ja muutaman itsellekin. Ihan simppeleitä, eli Sinellin valmiisiin puusydämiin kuumaliimalla magneetti kiinni ja nauha ympärille, liimalla kuva ja rusetti somisteeksi ja siinä se. Kivoja tuli :)
Tämän vuotisesta piparitalostamme ei ainakaan puutu vaaleanpunaista kuorrutusta..vai mitä sanotte..naur!!
Yhdessä pikku poikien kanssa väkersin ja totta katto on "hiukan" vino. Minä kun aina pystytän nämä taloni kuorrukkeella, en siis sillä sokerilla...niin ei meinaa pysyä palat yhdessä, mutta kun lapset eivät pidä siitä sokerista, niin teen sitten näin.
Piparitalon saa myös valaistua, sillä talossa on sisällä led-valo ketju :D näyttää hauskalta valaistuna...huomenna kun lapset saavat luvan alkaa talon syömisen, ei iltasella ole varmaan kuin hiukan pohjaa jäljellä ;D

Oikein ihanaa ja rauhallista joulun aikaa teille kaikille blogiani seuraaville ja täällä piipahtaville!!

Porsaita äidin oomme kaikki!!

Joulu lähestyy ja myöskin jouluvalmistelut pikku hiljaa, kevein askelin.
Sinellistä ostin pahvisia porsaita, jotka sitten maalasin ja somistin, pilkullisella nauhalla. (Myöskin Sinellistä)
Helppoa, nopeaa ja kivaa...juuri sitä kaikkea mikä on näpräämisessä parasta!

Adventti kynttilät sommittelin tarjottimelle sammaleen päälle, somisteena kärpässieniä.

Lapsuuden jouluuni kuului, että joulukuusta somisti kärpässieni koristeet. Tämä kärpässieni koriste perinne, juontaa juurensa sellaisesta uskomuksesta, että ennen uskottiin joulupukin porojen lentävän taivaalla, kärpässienten popsimisen jälkeen..... mitä lienee lapin noitien perinnettä ja varmaan saa ihmeitä aikaan, mutten kyllä suosittele ketään kokeilemaan. :D

Iltahämärässä kuvattua

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa, huh kun aikaa menee siivillä :) Tässä pienet pläjäykset iltahämärässä otettuja kuvia. Kyllä vain hämäriä kuvia ovat, kellertäviäkin, mutta minä jotenkin tykkään, kuin aika olisi pysähtynyt.... eikä se välillä, täällä vilskeessä ole ollenkaan paha tunne.

Sunnuntaina leikkasin pihalta viimeiset ruusut...kyllä vain kukki siellä pakkasista huolimatta ihan täyttä hönkää :) ja nuppujakin on. Elämä on ihmeellistä ja luonto aina tekee hassuja tempauksia. Nyt ulkona on oikea myräkkä, piha ihan valkoisenaan....joten mikäpä täällä nuuhkiessa vielä kesän viimeisten ruusujen tuoksua :)
Nämä ihanat maatuska joulukuusenkoristeet löysin Ideaparkin pikkuputiikista, jouluna pääsevät kuuseen mutta nyt näin.
Kirppisreissun koluamisetkin ovat tuottaneet tulosta, ihanalla patsaalla...tarkoitus olisi tätäkin hiukan tuunailla.
Halloween tuli ja meni. Joka Halloween olen koittanut tehdä aina yhden koristeen lisää ja tässä tämän vuotinen kyltti. Sisällä vanulevyn palanen, kankaat vanhaa lakanaa, joita vielä purin reunoista. Kuva on silityskuva ja somisteena nappeja, pitsiä ja satiininauhaa.

Jokos olette kirjoittaneet joulupukille?? Minun toivelistastani näyttää taas tulevan kilometrejä pitkä...no ainahan haaveilla saa, eikös? ;D Onneksi joulunodotusta lievittää lähestyvät syntymäpäivää, mutta sitä ennen juhlitaan kaikkia isiä!!!

Onnea omalle isukilleni, jolta olen oppinut taidon puhua, vaikka siitä, ettei ole mitään puhumista!! HIH ;D Onnea appiukolle, jolta olen oppinut pohtimaan, että paljon puhuminen ei välttämättä tarkoita, että olisi puhunut asiaa!! HIH ;D Onnea Vaarilleni, joka vain totetaa, "MAAR, johan tässä tuli puhuttua"!! HIH ;D Onnea rakkaalle miehelleni, lastemme isukille, jolta olen oppinut, tärkeintä on osta kuunnella, vaikkei toinen puhuisi mitään järkevää!! HIH ;D

Onnea vaan!!!

Syksyisiä surinoita

Surautinpas minäkin vihdoista viimein tämän lippunauhan. Toiseksi nuorimmaisen sängyn yläpuolelle tämän sitten ripustin somisteeksi.
Ja seuraavaksi esittelyssä.... miten kummassa arvasitte?? Kirpputori ostoksiapa hyvinkin :)

Mutta voi tuota possua, ihan vastustamaton!! Pitkällisen haaveilun ja etsinnän tulos ja hintakin kohdillaan! Ruusukuppejakaan ei koskaan voine olla liikaa, eihän? Kehyksellekin aina löytyy käyttöä. Upea kanavataulu oli oikea huippulöytö :) Hurjan kaunis mielestäni.

Tällainenkin perhepotretti putkahti vastaan, ihana, ei tähän muuta voinut todeta ja mukaanhan se piti napata. Jeesus vauvaa ajattelin kyllä tuunata..kuulostipa se miten kummalta tahansa :)
Valkoista maalia ajattelin, en mitään sen mullistavampaa :)
Eurokankaasta ostelin hiukan kankaita. Palalaarista löydettyjä aarteita.
Ja Sinellistä nauhoja.
Minimanista löytyi kiva taulu, jonka sanoma taitaa kyllä mennä meidän huushollissa ihan harakoille. Esikoinen tuumasi, että miksi hyväksi koettua systeemiä pitäisi mennä muuttamaan... niin systeemihän on että äiti tekee kaiken ;D ;D ;D Niimpä.

Kana kangas sieltä Eurokankaan tilkkulaarista..ei tietoakaan mihin tätäkin käytän, mutta pakko oli ostaa, ihanan symppistä ja pahoin pelkään, että kun tälle keksin tarkoituksen sitä on sitten liian vähän... kuten aina.
Halloweeniakin olemme lasten kanssa jo aloitelleet. Vanhasta lakanasta, rahkapurkeista, langasta ja kartonginpalasista syntyi keittiötämme kauhistamaan tällaiset kummitukset, vaikkei tätä keittiötä paljon kauheammaksi voi saada..ois vähän maalarille hommia.

Jouluinen viirinauha on ollut esillä viime joulusta saakka ja siinäpä se saa odottaa tulevaakin joulua. Ja kohtapa se koittaakin..eikös? Tänään satoi ensilumi!! Jippii!

Lämmin kuppi

Kaunista syksyä kaikille!! Taas on aikaa vierähtänyt viime postauksesta.
Joulu lähestyy hurjaa vauhtia, eikä minulla ole liiemmin ollut aikaa keskittyä koko asiaan, kaikki aika tuntuu menevän työn ja toilailujen merkeissä. Meikäläinen ainakin odottaa syyslomaa, kuin kuuta nousevaa. Tulee tarpeeseen huh heijaa vaan!

Sen verran olen tässä saanut touhuttua, että monen vuoden haaveen sain vihdoista viimein toteutettua, eli noihin kahvikuppeihin tein kynttilöitä. Ostin Sinellistä valmista kynttilän valmistus matskua, eli rakeita, jossa on steariini ja parafiini samassa pussissa, sekä tietysti sydänlankaa.
Sekaan pilkoin vanhoja värillisiä kynttilänpätkiä, jotta tuli hiukan väriä. Kynttilälangan pistin grillitikkuun kiinni ja sulatin kynttilämatskun vesihauteessa. Ja tulihan niistä ihan hyviä näin ensikertalaisen tekeleiksi. Vähän tuli kuoppia, mutta ensi kerralla pitää olla vielä tarkempi.
Tosi kivaa hommaa, ei ollenkaan vaikeeta... onnistu siis meikäläiseltäkin :)) Suosittelen!!

Pitsiliinat ostin 0,10 centin kipale hintaan kirppikseltä, pitsihanskat tais olla jotain euron luokkaa. Pitsiliinat jo ompeloin kiinni aiemmin esittelemääni peittoon.

Myös tällainen idea täytyi toteuttaa, Ajan patinaa kirjasta saadulla idealla... niin ja muutes tuossa kirjassa on ohjeet myös kuppiin valettuihin kynttilöihinkin. Vink vink!

Joo joo onhan meillä talo kohta täynnä jos jonkinlaista neulatyynyä, mutta minkäs teet, ovat kivoja ideoita, hauskoja toteuttaa... niin tarpeellisiakin :)

Tämä ruusukuppi tuolla jo vilahtikin, mutta löytyipä kirpputorilta jotain muutakin hyväntuulista. Suloinen, keraaminen sieni pippurisirotin. Kärpässienet on vaan niin kauniita (vaikkei tässä pilkkuja olekaan... ainakaan vielä ;D ) Tämän ainakin voin jo nähdä koristamassa tulevaa joulukattausta.

Värikästä syksyä kaikille!!

Mulle toi

Nettimaailma ja blogit ovat täynnänsä ihania oivalluksia, ideoita ja inspiraatiota. Kun vain istahtaa koneen ääreen ja pistää hakusanaksi, no.... ihan mitä tahansa, niin saa ajan kulumaan kuin siivillä.
Vähän ajan päästä huomaa jo hokevansa, mulle kans tuollanen, voi kun osaisin, mistäköhän noita saa, onpas se taas ollut taitava jne. jne.

Usein ideat jäävät hautumaan ja poksahtavat päähän ihan yhtäkkiä.

Mutta ensin pieni aasinsilta ;D

Ensi kesänä tulee minun ja mieheni hääpäivästä kuluneeksi 20v!!!
Ihan hurja luku, huh heijaa!! Hääpäivänämme saimme kummeiltani lahjaksi, kauniin pellavaisen pöytäliinan. Koskaan tuolle liinalle ei vain tuntunut löytyvän sopivaa paikkaa. Minulla on myös muutamia saatuja tai kirpparilta ostamiani pitsiliinoja, mutta siellä ne lojuivat laatikossa, en oikein osaa pitää liinoja pöydillä, muulloin kuin jouluna.

Hannin ja Minnan ideoista inspiroituneena, minäkin ajattelin sitten ommella pitsiliinani, kankaalle. Tähän pellavaiseen pöytäliinaan ompelen sitten pikkuhiljaa pitsiliinoja kiinni ja näin syntyy oikein oivallinen torkkupeitto. :D En ompele liinan taakse mitään vuorta tai pehmikettä, sillä jo nämä muutamat liinat tekevät peitteestä aika painavan....niin ja jos sille päälle satun, heitän liinan pöydälle. ;D
Yksi pitkällisen pohdiskelun tulos on myöskin tässä, nimittäin uusi matto. Ellokselta tilasin ja kokoonsa nähden sikahalpa. Monta vuotta olen asiaa pohdiskellut ja värejä miettinyt....Ja yllätys yllätys ei ole valkoinen tai vaaleanpunainen. ;D Kylmät laminaattilattiat ovat inhottavat, mutta tämä matto lämmittää ihanasti jalan alla. Pikkuiset ovat kulkeneet varpaisillaan kuvioita pitkin ja ovatpa ne olleet autoteitäkin :)

Ja pupukiikussa on Piipa ihan pienenä kiikuskellut ja nyt siinä kiikkuvat vuorostaan nuorimmaiseni. Vanhan puulaatikon hain kellarista, nyt se palvelee kirjastokirjojen säilytyspaikkana.

Kaunista syksyä kaikille ja nyt kannattaa alkaa keräilemään varpuja, sammalta, käpyjä yms. talven varalle..kuitenkin se talvi taas yllättää, kun tämä syksykin teki niin :)

Hyviä ostoksia!

Odotatteko jo joulua? Minä odotan :) :)

Otsikoksikin meinasin ensin kirjoittaa- Hyvää joulua ja hyvää pääsiäistä, sekä kaikkea siltä väliltä-, mutta se kieltämäti kuulostaa hiukan siltä kuin olisin jonnekin katoamassa, enkä kirjoittaisi blogiini piiitkään aikaan ja niin ei ole ainakaan aikomus tehdä. Eihän tämä minun blogin päivittäminen, mitenkään päätä huimaavaa kirjoitustahtia ole, mutta jotain tekstin tynkää nyt joskus kuitenkin... niin ja näitä ostoksia jälleen :)

Kirpputorilla ei koskaan voi tietää mitä vastaan tulee ja vaikkei olisi pääsiäinen tai joulu, niin aina ei voi odottaa sinne saakka, vaan tavara on hetimiten napattava mukaan. Tästä mielestäni kertakaikkisen suloisesta posliinisesta munakulhosta, sain kyllä maksaa aikamoisen hinnan 15e, olkoonkin keräilyharvinaisuus (niin myynti lapussa väitettiin) se ei merkkaa minulle yhtään mitään...enhän minä mitään keräile, no ainakaan mitään kallista saatikka harvinaista. Mutta aina ei vain voi odotella hinnanlaskua... niin niin tämä oli ihan pakko saada, tuskin maltan odottaa, että tulisi pääsiäinen! :)
Kynäpurkin ostin neidilleni, ihanan pinkki roskis. Kanavatyön pohja maksoi 20centtiä, ajatuksissa siintää, että joskus pääsisin senkin tekemään...huh heijaa milloinkahan sekin hetki koittaa. :D

Ja nämä taasen sopivat syksyn pimeneviin iltoihin ja sinne jouluunkin. Valkoisen maalin jälkeen näistä pitäisi tulla ihan salonki kelpoiset, ei puutu muuta kuin se salonki ;D

Olen huomannut itsestäni erään asian. Minä viljelen kirjoituksissani, sähköposteissani ja viesteissäni hirmu paljon hymynaamoja :D naureskelen siis hyvin usein itselleni, en niinkään sille, että hah kirjoitinpa tosi hauskasti, vaan hihittelen täällä usein ihan ääneen, että höh olinpa taas höppänä tuollaisenkin menin ostamaan ja höh olinpa taas muka vitsikäs ;D

Mutta tässä kaikille oikein hyvä neuvo!! He jotka osaavat nauraa itselleen, heillä on usein hauskaa!! :)

Hymyilemisiin :)

Ensiapua

Ensiapua voi tarvita moneen vaivaan. Minua on pidemmän aikaa vaivannut vieroitusoireet blogistanian ihanasta maailmasta. Pojan kovalevy hajosi, joten kukapas muukaan se lainasi konettaan lainaan kuin mamma ;D

Kun pääsee tietokoneelle pitkästä aikaa, niin sitten iskee ihan hirveä ähky, voi miten paljon lukemattomia kommentteja, posteja, viestejä, tekstejä. Sitä ideoiden määrää, kuvien ja tekstien kauneutta ja hauskuutta. IHAN MAHTAVAA!! Mutta apua, kun ei ennätä ja pysty kaikille kommentoimaan tai vastaamaan.
Kun tuntee eläneensä umpiossa ja mukavaa taas lukea mitä muut ovat löytäneet, tuunanneet ja tehneet ja toisaalta huomaa miten kivaa on ollut ilman konetta.

Minna kirjoitti hauskasti blogissaan, kaikesta turhasta tavarasta. Ihan huippu postaus ja sai minut taas ajattelemaan, miten ihmeessä sitä meillekin kaikkea kertyy. Tunnustan olevani malttamaton, en jaksa säästää siihen juuri haluamaani tai tarvitsemaani tavaraan, vaan ostan kaikkea turhaa sälää, joiden hinnalla olisin saanut ostettua sitten sen yhden kalliimman.


Kirpputorit ovat heikkouteni, muistuttavat liiaksi mummolan vinttiä, jonne kaikki tarpeeton tavara kuskattiin ja joka oli meille lapsille loputon aarreaitta. Minussa asuu edelleenkin lapsuuden Peppi Pitkätossu, joka on onnellinen jokaisesta nuuskijana tekemästään löydöstä... olkoonpa se sitten se rihmarulla tai kolhiintunut peltitölkki ilman pohjaa. Löytäminen on niin kivaa.


Omatuntoni kolkutusta helpottaa myöskin se että kuskasimme kesällä, kellaristamme monta kuormallista tarpeetonta tavaraa erilaisiin keräyspisteisiin ja kaatopaikalle.
Saran blogista sain idean esitellä lempi huonekaluni, yhdessä keittiönkaapin kanssa ne ovat ihanuuksia, jotka saavat minut aina hyrisemään tyytyväisyyttäni :) MINUN!
Tämä kaappi nielee sisäänsä kaikenlaista askartelutarviketta ja siinä yhdistyy kauneus ja käytännöllisyys. Kaappi on mielestäni oikea neiti!
Eliisan blogista sain hymy huulilla todeta, että lasten suusta ne parhaimmat kommentit kuuluvat.
Niimpä minäkin sain taas kuulla, kun poika kyseli pihtien perään ja minun kerrottua, niiden olevan neito-kaapissa. Poika vain tokaisi, että ai tarkoitatko sä tätä teini pissis kaappia!? ;D ;D ;D Heh!

Niimpä arjen pelastuksia on niin monenlaisia, mutta sitten kun oikeasti sattuu ja tapahtuu on hyvä että apu on lähellä, siitä syystä minä ompeloin tällaiset retki-malliset ensiapu-pakkaukset. Toisessa nyörikiinnitys, toisessa vetoketju.

Heinäkuun muistoja

Ulkona sataa, myrskyää ja välillä ukkostaa... joko nyt saa alkaa muistella kuuminta kesää mies muistiin, oikeaa intiaani kesää, todellista jäätelö kesää... hikistä heinäkuuta. Jonka minä vietin töiden merkeissä ja eipä palellut ei ;D

Heinäkuun ekan viikon lapset ja mies olivat mummolassa ja minä yksin kotona, välillä töissä käyden. Eli olinko töissä vai lomalla, mene ja tiedä ;D ;D

Ja oli kuulkaas ihanaa, inhottavaa ja inspiroivaa aikaa.

Piti oikein miettiä olenko koskaan, missään tai milloinkaan ollut viikkoa ihan yksin ja todeta täytyi että en!!!

Ihanaa oli tietenkin tulla töistä kotiin, läiskäistä itsensä sohvalle, hyvän kirjan, ruuan ja elokuvan pariin. Ottaa pienet tirsat ja vain olla.

Inhottavaa oli iltaisin, kun vanha talo ei napsahdellut tai natissutkaan niin paljon kuin luulin, vaan kotona oli hyvin hyvin hiljaista.

Inspiroivaa aika oli, kun sain vihdoista viimein maalattua makuuhuoneen vaatekaapin. Sain rauhassa levitellä vaatteet ympäriinsä ja yhtään ei tarvinnut varoa, milloin joku säntää pää edellä maalipurkkiin... itsessäkin oli ihan riittävästi kylläkin tekemistä.

Ja aina sanotaan, että kuumalla ilmalla ei saa maalata, pyh sanon minä, kun on tarpeeksi rivakka ja muistaa ohentaa maalia tarpeeksi usein (käytin Tikkurilan vesiohenteista maalia) niin sujui mukavasti.

Talomme terassilla oli mukava istuksia, upeassa auringossa ja mutustella mansikoita. Kulho löytyi kirppari kierrokselta, maksoi peräti euron.

Jalkaosassa on tuollaista kuviointia. Voi että tuo valo on upea!!

Kaikista ihaninta oli tietenkin saada kaikki kullat kotiin!!! Miten mukavalta se tuntuikaan, kun talo alkoi taas elää, kaikkialla puheensorinaa, yhteenääneen selittämistä, naurua, laulua, itkua, kiukuttelua, pihakeinun natinaa, pikku jalkonen ja hiukan suurempien jalkojen töminää portaissa, ovikellon rimputusta, puhelimien soittoäänien sekamelskaa, musiikin pauhua ja tietokoneiden näpytystä. Ja silloin todella huomaa, että koti ei ole pelkkä kauniisti aseteltu tyyny, verho tai muu tavara. Koti on paljon muutakin mitä näemme pelkillä silmillä, on joskus myös hyvä kuunnella, maistella ja haistella. Koti on perhe, joka tekee kodista kodin.

Mutta kotiin on tietenkin hauska myös tuoda kaikkea silmänruokaa. Kuten kirpparilta löytyneet astiat ja pitsiliinat todistavat. ;D

Nauttikaa myös elokuusta kaikilla aisteillanne

Ja minun pelargoniani on kyllä nauttinut helteistä, ihan uskomaton kukinta ja mielettömästi nuppuja lisää!!

Pientä kivaa

Osaan sanoa ei, voin myös katsella, ihailla ja unelmoida kaikesta kauniista ilman, että haalisin kaikkea kotiini.
Tunnustan silti omistavani esineitä, jotka vain olevat, koristavat, kaunistavat tai odottavat. Odottavat niille sopivaa hyllyä, odottavat sitä suurempaa keittiötä tai odottavat muutoin vain edessä olevaa ja tulevaa aikaa, jolloin pääsisisvät niille sopivaan käyttöön.

Edelleenkin sanat sitten kun, joskus ja pitäisi ovat mukavan makuisia suussa. Niillä on niin mukava perustella kaikkea tekemätöntä, tekeillä olevaa tai mitä aikoo tulevaisuudessa tehdä! ;D ;D

Nämä esineet tulevat kuitenkin ihan tarpeeseen, käyttöön ja hyödyksi... kuten kaikki muutki ostokseni AINA..hih! Hurmaava hopeoitu kehys, muutamalla sentillä, liehuva helmainen yö-paita somisteeksi ja virkattuja liinoja somisteeksi kaikkeen mahdolliseen.

Ihana, ihana kesä :D ja ihanan kesän tekeleitä

Vielä on kesää jäljellä ja lomaakin , mutta onpas ollut ihana kesä!!! On satanut, ripotellut, lotissut. litissyt, ripsutellut, tihkuttanut ja välillä tullut oikein kaatamalla VETTÄ!! Talviturkki on vielä heittämättä, uimarannalla en ole edes käynyt.
Pihalla ei ole tarvinnut nahkaansa poltella, tai kärvistellä hyttysten baarina. Rikkaruohot ovat saaneet rauhassa rehottaa.
Emme ole käyneet missään, emme yhden yhdessäkään mahan vatkuttimessa tai pään kieputtimessa.
Ette arvaa, että olen nauttinut! Hyvällä omalla tunnolla, olemme lainanneet kirjastosta valtavan kasan kirjoja ja videoita. Ja olenkin kyllä lukenut kaikenlaista laidasta laitaan ja katsoa tapittanut monenlaisia piirrettyjä... nyt meikäkäinenkin taas ajantasalla, heh!
Joitakin ompeuksiakin olen malttanut lukemiseltani tehdä. Tässä niistä yksi, eli prinsessalleni ompelemani leipomis essu. Tämä oli tällainen mittojen mukaan tehty tilaustyö, eli neiti halusi hyvin istuvan essun, joka ei lepata ja jota ei tarvitse rullata rynttyyn vyötärölle... essussa pitää olla pyöreä tasku ja röyhelöitä olkapäillä... juuri näillä sanoilla neiti asian esitti, on siinä kuulkaas vaativainen asiakas ;D ;D ihana oma prinsessa! :)

Essun nauhat menevät takaa ristiin ja nauhojen pituutta voi säätää napeilla. (Eli nauhoissa on muutamat napinlävet ja essussa napit, joihin nauhat kiinnittyvät. Joten kasvunvaraakin on :) )

Kankaana käytin tuota aikaa sitten, Eurokankaasta ostamaani, iki ihanaa muffinsi kangasta.

Ja sitten yksi saavutettu elämän etappi :) JIHHUUU! Eli elämäni ensimmäinen itse tehty virkkaustyö. Kyllähän minä ala-asteella jonkin sortin kötöstyksen tein, mutta siihen äiti pisti aikalailla omaa panostaan, että valmiiksi kyseinen lerpake sitten tuli, enkä voi sitä ihan oma tekemäksi laskea.

Joten tässä se ihan eka!! No joo ei virheetön tai ihan tasareunainen, mutta eka. Olen minä tämänkin tekemistä pitkään aikonut ja empinyt...ihan piti 37-vuotiaaksi asti väistellä. Mutta jospa sitä tästä pikku hiljaa... tulipahan uusi kategoriakin :D :D

Kivasti se tuonne muiden pannulappujen sekaan sulautuu :) Joten ei haittaa vaikka sataa, mutta kyllähän minä oikein ihania rantakelejäkin odotan :)