Sillä silmällä

Ensinnäkin anteeksi taas pitkä blogi hiljaisuus! Meillä on jotain häikkää netti liittymässä...vasta vaihdettiin uusi ja tuntuu olevan aivan onneton. :( Suurimmat vaikutukset ovat tänne bloggerin puolelle...kuvien siirtäminen kestää niin kauan että tulee aina se yhteyden aikakatkaisu, joka tarkoittaa, että kuvat eivät siirry ja aina ei pääse edes omaa blogiinsa...no kattotaan kattotaan ...

Katsomisesta tulikin mieleen, oletteko muuten huomanneet, miten nurkka sokeaksi sitä vuosien kuluessa tulee.
Tällä tarkoitan sitä, kuinka kodin epäkohdat ajan kuluessa menettävät merkityksensä...niitä ei enää yksinkertaisesti huomaa.

Ensi alkuun on kauhea puurtaminen ja puunaaminen, ehkäpä remontoiminenkin, sitten aikaa vierähtää...tekemättömät asiat kasautuvat, mutta enää ei huomaa, että suurimmasta osasta huoneita puuttuu ne listat, keittiön lattiassa kohta kymmenen vuotta ollut iso reikä ei enää haittaa, kaikki ovat oppineet loikkimaan sen yli aivan ketterästi. Repsottavat tapetit tuottavat ärtymystä vain silloin, kun tarttuvat kiinni ohi kulkevan ihmisen vaatteisiin. Rispaantuneen tuolin päällisenkin saa kätevästi piilotettua vanhan pöytäliinan alle. ;D


Remonttia tehdessä tulee joskus väsähdys, usein huomaa, että en minä sittenkään olisi halunnut tuon värisiä kaakeleita kylppäriin ja remontti vain venyy ja venyy.

Pienet lapset huolehtivat myöskin siitä, että koti kuluu. Kaapit kolhiintuvat, lattiat naarmuuntuvat ja tapetit repeilevät. Ensin se ärsyttää, sitten toteaa, ettei asialle paljoa voi mitään ja hyväksyy, ok elellään sitten vähän aikaa näin. Vähän aikaa venyy vuosiksi.

Kotiansa pitäisi pystyä katselemaan välillä, kuin sinne ensimmäistä kertaa tulleena. Katsella kotiansa sillä silmällä, että ai niin tuo ja tuo ja tuo...kohta on hiukan outo, kamala, kesken tai kaikkea niitä ;D ja ehkäpä tehdäkin asialle jotain.

Onneksi itseään voi piristää pienillä asioilla, lapsi perheessä sisustus intoisen äidin pelastus ovat tietenkin kaikki kaapinpäälliset. Pienistä asioista ja asetelmista voi sitten taas innostua katselemaan muutakin kotia sillä silmällä.
Muoks! päätinpäs julkaista tekstin uudelleen kun sain noita kuviakin taas siirrettyä, toivottavasti tämä ei ollut vain väliaikainen ihme :) Kuvissa esiintyvät lasiesineet olen ostanut Minimanista. Suklaat euvät ole oikeita, ovat kynttilöitä, oikeita tuskin ennättäisi kuvailemaan ;D Keittiön kaapissa säilytän ompelutarvikkeitani, vetolatikoissa on langat, nauhat sun muut.

Tarina tuokio : )

Joskus tunnen itseni aivan sekoksi..tai siis usein, mutta hyvästä syystä ;D Blogi maailman sekoilu tarkoittaa sitä, että sekoilee kahden blogin välillä, eikä kummallekaan olisi oikein aikaa..samaan aikaan haaveillen vielä siitä kolmannesta blogista :P

Tämä tietenkin siitä syystä, että kuvat eivät yksinkertaisesti meinaa mahtua minnekään ja valokuvaaminen on hauskaa...ainakin niin kauan kun kamera jaksaa toimia. Blogin pitäminenkin on hauskaa, päivät ovat usein niin samanlaisia, mutta kotiäitinä olen huomannut, että välillä täytyy olla itsekäs.

Päivän piristyksiä, ovat tietenkin ne lasten suusta päässeet oivallukset ja kommentit, jotka aina jaksavat nostaa hymyn huulille.

Pikku herrani 3v. tuumasi televisiota katsellessaan ja siellä hevi bändin soittaessa ja moshatensa (kirjoitettiinkohan se näin) eli heiluttaensa päätänsä....että onpa sedillä pitkät hiukse, kun pitää koko ajan heiluttaa..... muuten ei näe varmaan soittaa kitaraa, kun tukka on silmillä. :D :D :D Sehän selittää asian eikös vain.

Pikku herra 3v ei nuku enää päiväunia, mutta nuorempi herra 2v kylläkin. Päiväunien aikaan muovailemme tai teemme jotain rauhallista, että pienempi malttasi nukahtaa. Usein saa kyllä hyssytellä kolme vuotiasta, on niin kova puhumaan, kommentoimaan ja selostamaan koko ajan tekemisiään...hmm keneenköhän lienee tullut ;D Kerran sitten tuumasin pikku herralle, että sinä se olet kyllä kova poika puhumaan. Tähän viikarini totesi, tuumivasti käsi poskella, että -"Joo, niin olen, kun minä olen niin kovis!"

Ulkona paistaa aurinko ja on hiukan pakkasta...oivallinen siivous päivä siis! :) Hurja määrä keskeneräisiä ompeluksiakin odotteleisi ompelijaansa, mutta jos viikonloppu jatkuu yhtä aurinkoisena, ompelukset saavat odotella. Lumi näyttää täällä etelässä olevan niin harvinaista, ettei kannata sisälle jäädä istuksimaan vaan lähteä heti pulkkamäkeen luistelemaan jne. Oikein aurinkoista viikonloppua kaikille!

Sitten kun on aikaa...

Aika hurahtaa aina jonnekin.
Välillä heilun ompelukoneen kimpussa, niin ja kotikin kaipaa aina kaikenlaista puuhastelua ja perhekin vie osansa, no nyt se aika on aikalailla mennyt nukkekodin kimpussa...niin ja muut asiat ovatkin olleet aivan hunningolla, heh..no ei sentään.

Tämäkin blogi on saanut elää hiljaiseloa. Lämpimät kiitokset teille, jotka sinnikkäästi jaksatte tätä blogiani seurata ja kommentoida :)

Kevään tullessa...niin tuleehan se ;D... niin kevään tullessa se taas iskee, se sisustus kuume. Aurinko paljastaa kaikki epäkohdat. Joulupukki muisti minua jouluna kahdella kirjalla, jotka ovat taas täynnä kaikenlaista inspiroivaa, eivätkä näin ollen hillitse kuumetta ollenkaan.
Kuvan lintu-taulussa on jotain niin kaunista!
Tämän kirjan nikseillä kellarin seinälle voisi näpertää kuvan mukaisen pensselien säilytyspaikan.
Kummassakaan kirjassa ei kyllä kerrottu, millä ajalla kaikki ihanuudet toteutan, voisiko sen lukea jonkinlaiseksi miinukseksi??? ;D Mutta sitten kun on aikaa, kyllä sitten tapahtuu! :)