Piipahduksia pastillisiin päiväunelmiin. Ruusukuppilandiaan, jossa maailmaa katsellaan hetkittäin ruusunpunaisten silmälasien läpi.
maanantai 24. joulukuuta 2012
Ei pöllömpää joulua :)
Se on joulu ju..huu, näin pöllö perhe hu...huu!
Meidän pipari "talomme"...siis pönttömme, on tänä vuonna aikas pöllö! :D
Yökaudet täällä huhuilemme...toki nyt on syynä tämä joulun aika ja muu tonttuilu...muulloin on syynä ihan muut pöllöilyt.
Joulu on taikaa, ihanaa aikaa.
Yhdessä, yksin tai sylityksin.
Lapsien silmät loistavat,
joulun ihmettä, suurinta toistavat.
Lahjoista suurin pakkaus,
on sydämeen kääritty rakkaus.
-----Piipa----
Kaunista ja tunnelmallista joulua kaikille!
tiistai 11. joulukuuta 2012
Joulun taikaa
Uuden edessä ihmisellä on tarve pitää tutuista asioista kiinni. On perinteitä, muistoja, sekä totuttuja tapoja ja tuttuja tavaroita.
Tällaisia ovat tietysti itselle tutut tavarat...joista jääräpäisesti pidetään kiinni, vaikkeivat ne sopisi mihinkään, vaikkei niistä toinen tykkäisi pätkääkään, eikä välttämättä itsekkään...mutta kun siihen on nyt niin hurjasti käytetty visioita..niin täytyyhän sen nyt olla näin?! Ja kun eihän sitä koskaan tiedä, jos sitä nyt vaikka joskus tarvitseisi, tuunaisi, maalaisi..tai jotain.
Ja tokihan ne täytyy sijoittaa kuten ennenkin...koska ne ovat aina olleet niin.
Hmmm... aivan kuin olisin nähnyt tällaisen vastaavan kuvan ennenkin, tuumin mielessäni :D
Tuttuus luo turvaa, tai sitten minulla on vain perin juurin jämähtänyt sisustusmaku, enkä keksi, jaksa, enkä osaa muuta kuin toistaa itseäni ;D
Tänä jouluna on kuitenkin niin paljon asioita, jotka ovat toisin kuin ennen. Rakas äitini on poissa, koti on uusi, parisuhde on uusi ja jouluakin pitäisi osata viettää hiukan täällä, tuolla ja siellä. Ja ne totutut jouluperinteet...nekin täytyy laittaa uusiksi...otetaan hiukan tuolta ja hyppysellinen täältä...sekoitetaan ja katsotaan millainen joulusoppa siitä syntyykään.
Ja kaiken "joulusopan" ;) keskellä minua ei pelota yhtään, sillä ympärilläni on paljon tuttua ja turvallista ja uutta ja ihanaa.
Ai niin..ja jos nyt kiinnostaa tietää mitä uusi parisuhde on tuonut tullessaan, noin niinkuin sisustuksellisesti... niin ihmetellä täytyy kuinka paljon miehellä pitää olla kaiuttimia, että piisais??? Ei siinä mitään, että olisivat käytössä ja toimisivat, mutta... kun telkun molemmin puolin töröttää kolme kaijutinta, joista vain yhdet on kytketty...niin naisena hämmästelen kyllä. Hämmästeltävää siis riittää :D :D eikä se taida tähän loppua.
Mutta kuten Tove Jansson on sanonut... kuta pienempi on itse, sitä isompi joulu! (vai miten se meni)
Joten säilytetään ilo lapsen tavoin hämmästellä uusia asioita ja pitää kiinni joistakin tutuistakin asioista ja tehdä niistä itselle sopivin sekoitus.
Tällaisia ovat tietysti itselle tutut tavarat...joista jääräpäisesti pidetään kiinni, vaikkeivat ne sopisi mihinkään, vaikkei niistä toinen tykkäisi pätkääkään, eikä välttämättä itsekkään...mutta kun siihen on nyt niin hurjasti käytetty visioita..niin täytyyhän sen nyt olla näin?! Ja kun eihän sitä koskaan tiedä, jos sitä nyt vaikka joskus tarvitseisi, tuunaisi, maalaisi..tai jotain.
Ja tokihan ne täytyy sijoittaa kuten ennenkin...koska ne ovat aina olleet niin.
Hmmm... aivan kuin olisin nähnyt tällaisen vastaavan kuvan ennenkin, tuumin mielessäni :D
Tuttuus luo turvaa, tai sitten minulla on vain perin juurin jämähtänyt sisustusmaku, enkä keksi, jaksa, enkä osaa muuta kuin toistaa itseäni ;D
Tänä jouluna on kuitenkin niin paljon asioita, jotka ovat toisin kuin ennen. Rakas äitini on poissa, koti on uusi, parisuhde on uusi ja jouluakin pitäisi osata viettää hiukan täällä, tuolla ja siellä. Ja ne totutut jouluperinteet...nekin täytyy laittaa uusiksi...otetaan hiukan tuolta ja hyppysellinen täältä...sekoitetaan ja katsotaan millainen joulusoppa siitä syntyykään.
Ja kaiken "joulusopan" ;) keskellä minua ei pelota yhtään, sillä ympärilläni on paljon tuttua ja turvallista ja uutta ja ihanaa.
Ai niin..ja jos nyt kiinnostaa tietää mitä uusi parisuhde on tuonut tullessaan, noin niinkuin sisustuksellisesti... niin ihmetellä täytyy kuinka paljon miehellä pitää olla kaiuttimia, että piisais??? Ei siinä mitään, että olisivat käytössä ja toimisivat, mutta... kun telkun molemmin puolin töröttää kolme kaijutinta, joista vain yhdet on kytketty...niin naisena hämmästelen kyllä. Hämmästeltävää siis riittää :D :D eikä se taida tähän loppua.
Mutta kuten Tove Jansson on sanonut... kuta pienempi on itse, sitä isompi joulu! (vai miten se meni)
Joten säilytetään ilo lapsen tavoin hämmästellä uusia asioita ja pitää kiinni joistakin tutuistakin asioista ja tehdä niistä itselle sopivin sekoitus.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Ensimmäinen Adventti
Hmmm... Pitäisikö muuttaa tämä blogi joulublogiksi?? ;D Vuosi on nimittäin hurahtanut nopsaan...tässä sitä taasen ollaan ja viime postaukset ovat tapahtuneet enimmäkseen viime joulun aikaan. :D :D
Joulu on vuoden parasta aikaa, nyt kun luntakin vihdoin tuli, on kaikki täydellistä!
Vanhat verhot eivät sitten tietenkään soveltuneet näihin ikkunoihin...ihan liian lyhkäsiä. Nämä verhot löytyivät Minimanista. Tuuletusikkuna on hankala ja miksei ikkuna voi olla edes keskellä, vaan aivan toispuoleisesti?? Haastetta siis piisaa, mutta minä nyt satun kuulumaan niihin ihmisiin, joiden on vain pakko vaihtaa verhot jouluksi...joten yrittänyttä ei laiteta..tällainen asetelma nyt.
Ihanaa ja lämmintä joulunaikaa kaikille blogissani piipahtaneille!
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Kylppäri
Eihän tämä mikään Termi, eli Roomalainen kylpylä ole... näistä neliöistä on turha etsiä saunaa tai poreammetta (mikä oiskin kyllä ihana) :) mutta ihan kiva soppi tämäkin.
Vaihdoin näin syksyksi, tällaista ruskeampaa sävyä.
Kaappi ruusuverhoineen ja hajuvesi hylly ovat vanhat. Matto Tokmannista ja suihkuverho avopuolison aarteita ;) tällaista tämä nyt on eränäisten palasten yhteen sovittamista.
Sisustus jatkuu... :)
Vaihdoin näin syksyksi, tällaista ruskeampaa sävyä.
Kaappi ruusuverhoineen ja hajuvesi hylly ovat vanhat. Matto Tokmannista ja suihkuverho avopuolison aarteita ;) tällaista tämä nyt on eränäisten palasten yhteen sovittamista.
Sisustus jatkuu... :)
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Harmoniaa
Kauniista tavaroista tulee hyvälle tuulelle. Aina sen ei tarvitse olla maalaus tai muu taide esine...kaunis voi olla jokin arkinenkin asia. Toki kauneus on katsojan silmissä. Minusta nämä beiget astiat ovat niin kauniista ja eriparisuudessaan täydellisessä harmoniassa :)
Kirpputorit, nuo penkoilugeenin omaavan ihmisten unelmien aarreaitat. Sieltä nämä ihanuudet. Mummulla oli näitä samaisia astioita sinisinä, mukava yhteensattuma sekin.
Greengaten pilkut...suloisia kuten aina.
Näistä jämäköistä lautasista tykkään kovasti, käytännölliset ja kestävät ja tuo pinta herkkine kukkineen on hurmaava.
Astioita..niitäpä riittää :D varsinkin kun perheessä asuu toinen jonka maku on erilainen... näitä kaikkia elementtejä yhdistellessä syntyy mielenkiintoisia kattauksia :)
perjantai 8. kesäkuuta 2012
Hurmaantunut pilkkuihin
Näitä ihanuuksia voisi vain katsella ja huokailla...niin suloisia :)
Nämä söpöstykset löytyivät ideaparkin Mini Manista ja olin hurmaantunut...astioitahan mulla on jo ihan liikaa...siis ainakin siinä suhteessa, että tilaa niille on ihan liian vähän, mutta ainahan tilaa löytyy muutamalle pilkulliselle ihanuudelle.
Eräänlainen pilkku kuume siis tämäkin, onkohan tähän tautiin parannusta...ja haluaako potilas edes parantua? ;) Ja lieneekö tämä tarttuvaa...jos tartunta iski, kerrottakoon, että samaisia astioita oli myös beigeinä. Hurjan suloisia nekin! :)
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Uusia alkuja
Hei kaikille hurjan, hurjan pitkästä aikaa.
Minulle tämä vuosi on tuonut paljon uutta. Paljon on tapahtunut..kaikkea mullistavaa, surullista, menetyksiä, luopumista, tuskaa, kyyneleitä, mutta myös iloa ja onnea, sekä rakkautta.
Pitkällinen avioliittomme päätyi eroon. Olen surullinen lasteni puolesta, mutta onnellinen olen että lasten isän kanssa olemme edelleen hyviä ystäviä ja kasvatamme lapsiamme samalla rakkaudella kuin ennenkin.
On ollut sydäntäsärkevää luopua minulle niin rakkaasta kodista, jota olen rakkaudella sisustanut ja laittanut. Koti, joka on ollut niin rakas ja johon liittyy paljon rakkaita muistoja. Onnellinen olen, että kodista ei tarvinnut luopua kokonaan, vaan lapsilla säilyi tuttu koti...turvasatama monien muutoksien keskellä.
Surullinen olen, että lasten elämästä on tullut elämää kahdessa kodissa..eräänlaista matkalaukku elämää, vaikka välimatka onkin melko olematon. Surullinen olen, että lapsiltani vaaditaan sopeutumista uusiin tilanteisiin... ja vaikka uskon heidän selviytyvän, vaatia en voi...voin vain rakastaa paljon ja yrittää pehmentää särmiä.
Suurien menetyksien keskellä, riipaisevin on äitini menetys. Kaipaus on niin valtava, eikä helpota yhtään näin äitienpäivän lähestyessä. Ikävä aaltoilee...välillä se iskee lujaa, välillä se on ikävää jomotusta. Kyynelien läpi tiedän, että nyt äidillä on hyvä..mutta omaa ikävää ja kaipausta se ei vähennä hiukkaakaan.
Tämä kuva on otettu uuden kerrostalo kotimme ikkunasta...järvi ja koskinäkymät...kurkia, joutsenia...koivuissa hiirenkorvia. Olen uuden edessä, matkassa muistoja, tuttuja tavaroita, rakkaat lapset ja uusi rakas ihminen.
Blogini jatkuu...samassa paikassa, mutta uusin askelin. Tästä kodista on nyt turha mitään kuvia laittaa...on ihan yhtä hullunmyllyä ja tavarapaljoutta. Mutta uskoen, että vielä pääsen kulkemaan eteisessäkin hyppäämättä laatikko paljouden yli :)
Lämpöisin kevät terveisin Piipa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)