Elossa, elosta huolimatta

"Häämatkallamme" ;D kävimme myös kauppakeskus Elossa Ylöjärvellä. Olipas siinä iso pytinki, vaikka samoja liikkeitähän tuolla näkyi olevan kuten monessa muussakin paikassa.

Lasten leluliike oli aikamoinen pettymys!! Ikinä, koskaan, enkä missään ole tavannut sellaista kyttäävää asennetta myyjällä. Siellä piti ihan todeta, -"että vaikka tämä onkin lasten leluliike, ei täällä voi lapset olla!" Myyjäkin totesi asian näin olevan! Huh heijaa, oisko ollut myyjällä huono päivä?

Meillä oli vain kolme muksuista mukana ja pienimmät istuivat kärryissä, eivät siis juoksennelleet vapaina. Ääntähän meistä tietenkin lähtee, (vaikka olisin ollut yksin liikenteessä :D) mutta Melukylässä (liikkeen nimi) ei lapset varmaankaan saa meluta, koskea tai edes katsoa leluja, niin karsaasti myyjä katsoi! Ensi kerralla pitää varmaan mennä koko perheen voimin ja ottaa naapurin lapsetkin mukaan!! Ehkäpä äiti voisi saada vielä kunnon uhmakohtauksen kauniiden taulujen ja vilttien vierellä, ja isoon ääneen vaatia-"Että tahtoo tuollaisen taulun!"

Mutta olihan siellä mukaviakin kokemuksia, Ihana pieni sisustusliike!!! Liike on nimeltänsä Rustiia ja sinnehän se askel kepeästi suuntasi :) Ja mikäpä siellä asioidessa, kun oli kiva myyjä, ihania tavaroita ja alennuksia! ;D

Minä olin aiemmin meidän toiseksi vanhimmalta pojalta kysellyt, että millä kankaalla me sinun nojatuoli verhoillaan, kun tuolin kankaat ovat aivan rispaantuneet ja täytteet näkyvät. Hän on aina vain kohautellut olkiaan, ihan sama, kunhan on jotain. Vanha keltainen pöytäliina on peittänyt tähän asti kaikki rähjäisyydet.

No mitäpä luulette pojan sanoneen kankaasta, sitä kotiin tuodessani?! Hänhän tyrmäsi sen täysin ja minä kun olin niin onnessani ! :P Näin meillä sisustetaan, voihan plääh! Kun olisi pitänyt olla kuulemma sittenkin keltainen, no voihan kääk ja nyt sen vasta sanoi. Olikohan hän jo tykästynyt siihen pöytäliinan väriin?? Mutta kun ei sillä voi verhoilla. ;D

No mikä on lopputulemma, no äitykkä tekee tuolista sellaisen, kuin tykkää ja hakee poika kullalleen kellarista toisen tilalle, siellä kun niitä tuoleja ja nojatuoleja riittää ;D että sellainen episodi!

Kontista ja kirpparilta

Lämmin kiitos kaikille onnen toivotuksista ja kommenteista, lämmittivät mieltä! :) Kiitos! Tänäänhän se ihan virallinen päivä olisi, mutta miehelläni loppui kesäloma ja alkoivat työt, joten viimeistä lomapäivää ja hääpäivää sitten juhlimme samaan syssyyn.

Mieheni eilen sitten kyseli, miten haluaisin viettää hääpäivää? :D
No ei kalliita lounaita tai ylellisiä koruja, ei kylpylöitä tai merkkivaate liikkeitä...vaan kirpputorillehan oli rouvan päästävä!! ;D

Olin kuullut Minnan puhuvan Lielahden Kontista ja sinnehän oli tietenkin meikäläisenkin päästävä, Lielahdessa ei ollutkaan kirpparia ollenkaan (mainostivat kyllä muistaakseni, että joskus syksyllä avattaisiin uusi ;)) Mutta löytyipä sitä ostettavaa tuolta SPR:n Kontistakin.

Yleensä en ole täällä vaatteita esitellyt, mutta nyt hiukan ja samalla pitää hiukan kehua retostaa, että olipas kuulkaas siistejä ja kauniita vaatteita rekki tolkulla myynnissä, siellä Kontissa!! Ja väreittäin, tyyleittäin, miehille, naisille ja lapsille omiinsa kaikki järjesteltyinä. Monestakin vaatteesta tuli mieleen, että tuosta hiukan hihaa pois, tuohon jotain nättiä nauhaa jne.. ;D Astiatkin verhoineen ja pöytäliinoineen olivat sävysävyyn.

Neidilläni on ihan omanlaisensa vaatemaku, siinä ei äitin kannata paljoa määräillä, musta poncho ja kiva hame, ihme kun neiti halusi hameen, jossa on hiukan vaaleanpunaista. Se kun ei kuulemma ole enää suosikki väri! Ja huonekin sattuu olemaan vaaleanpunainen ;D

Ruusuhameen ostin itselleni, vaihtelua ainaiseen mustaan ;D ja aivan ihana löytö olivat nuo ruusulautaset. Minulla onkin samalla ruusu kuviolla kulhoja ja pari kahvikuppia. Hassua, kuin keräisi jotain astiasto sarjaa eri kirppareilta :D

Tämän ostin neidilleni, hän kun on ihan höperö noihin villakoiriin...siis niihin toisenlaisiin, kuin jo sängyn alla lymyäviin ;D Minä olen valitettavasti kissoille ja pikkuisen koirillekin allerginen, joten neidilläni onkin aika kasa pehmo koiria (juuri näitä villakoiria..siis ei niitä sängyn alla olevia)

Tämä söpöys kyllä kruunaa neitimme huoneen tavarapaljouden oikein kivasti. No ihan yli söpö posliiniesine mielestäni. Ja mitkäköhän ne näiden nimetkin nyt oli??...Oisko Fifi, Fafi ja Fofi...no muista tässä nyt kaikkien pehmojen, mössyköitten ja koristeiden nimet ;D

Tässä vielä ruusukuviota lähempää.

Matkan varrelta bongasin kyltin kirpputori ja sinnehän oli päästävä ja miehen kurvattava pihaan. :D Pirkkalan kippikseltä löytyi sitten tällaista pientä kivaa, ja koko läjän yhteis hinta 3,50e. Kimaltava juttu on hame, aivan liian suuri meikäläiselle, mutta tuo kangas on niin kivan näköistä. En tiedä kuinka nuo koristelut oikein kuvassa erottuvat, mutta paljettia, pitsiä ja rypytystä siinä on, näistäpä ajattelin parit tyynyt joskus tekaista.

Enkelin ajattelin maalata hiukan valkoiseksi, siitä tulee oiva pari jo olemassa olevalle, lapsena ostamalleni enkelille :) Pieni puinen tarjotin joutuu tuunaukseen, se on ihan selvästi leikkimökin tarjotin ja punainen lokerikko on tuollaisenaan ihan selvä leikkimökin postilaatikko.

Yleensä kerään kirkkaita kynttilänjalkoja, mutta nuo vaaleanpunaiset olivat niin nätit ruusukuvioineen, että ostettavan ne oli. Käsin jonkun taituroima pieni astia pääsee teepussin aluseksi ja Eiffel-torni löytää paikkansa täältä :)

Jos...sitten kun ja pitäisi, sekä haaveiden täyttymys osa kaksi ;)

Sanotaan, että vakka kantensa valitsee ja samanlaiset ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan, ja jotkut heistä menevät jopa niinkin pitkälle, että menevät keskenään naimisiinkin ;D

No mieheni on pitkä, minä pätkä. Hän on pikkutarkka ja säästeliäs, minä suurpiirteinen ja vähemmän säästeliäs ;D Mieheni on rauhallinen ja minä helposti tulistuva.
Mutta on meilläkin yhteinen piirre, me innostumme herkästi. Voi sitä papereiden, suunnitelmien ja ideoiden määrää, jota innolla sitten säilömme vihkoihin ja kansioihin. Ja suustamme pulppuaa tauotta... jos ...ja sitten kun...
Me olemme varmaan oivallinen esimerkki siitä, kun ensin innostutaan hirveästi ja sitten into lopahtaakin, hommat jäävät kesken ja niitä jatketaan, jos jatketaan tai sitten kun huvittaa. Yleensä niin, että sitä -pitäisi- sanaa on tarpeeksi kauan hoettu. -"Tuokin pitäisi laittaa!" Kumpikin ehkä olettaa, että toinen sen sitten tekee valmiiksi ;D ;D ;D

Yhteistä jossittelua on jatkettu jo huimat 18:sta vuotta ja nyt hääpäivästäkin on jo kulunut 14:sta vuotta!

Tässäpä siis esittelyssä hääpäivälahjaksi saamani eräs haaveitteni täyttymys, eli tuollainen iso ja kaunis lintuhäkki. Tämän sisälle ei ole tulossa oikeaa lintua, vaan sellaisia Tilda lintuja joita monen blogissa olenkin ihaillut... ja linnut ovat esittelyssä, sitten kun joskus saan ne aikaiseksi ;D
Kaunis lintuhäkki ja peltitaulu ovat Ideaparkin Pussukka liikkeestä ja tämä aivan vastustamaton kangas on Eurokankaasta. Ehkäpä siitä sitten joskus syntyy ainakin parit patalaput ;D

Pieniä ilon aiheita

Tiedätte varmasti tunteen, että kun jostain asiasta haaveilee kauan ja sitten yhtenä päivänä se onkin totta, silloin on ihan mahtava fiilis!! :) ,

Tätä kyseistä puriste lasisista kanaa olen silitellyt ja katsellut ja ihaillut tooosi kauan kirpparilla. Hinta on aina hiukan tippunut ja minä olen tuuminut joko ostan. No nyt se piti sitten ostaa vaikka hintaa oli meikäläisen kukkarolle vieläkin turhan paljon :P mutta on tämä niin kaunis, ehjä ja aivan täydellinen. Tällaisesta olen haaveillut niin kauan :) Tulisi jo pääsiäinen :D vaikka tämä kananen saa olla hyllyn päällä kaunistuksena kesät talvet :)
Mutta toisenlaisiin pieniin ilon aiheisiin. Kohta kypsyvät omenat ja niitä näyttäisi tulevan taas paljon :) Kypsyvien omenien tuoksu on aivan ihana!
Ja tämä ihanuus..tuoksuu aivan ruusuille ja hiukan mansikoille ;D vaikka Pihajasmike onkin. Muistan ensimmäisen kesän täällä kodissamme ja kun tämä hurmaava pensas aloitti kukinnan. Olimme mieheni kanssa niin ällistyneitä, kun kamalana risukasana pitämmämme pensas yllätti meidät täysin :) ja aina yhtä yllättyneitä olemme joka heinäkuu :)

Harjaneilikat ovat myös ihan hassuja, putkahtelevat vuosittain milloin mistäkin kukkapenkistä. Mutta siinäpähän putkahtelevat, minua ei haittaa..siellä rikkaruohotkin reuhottavat..kuka nyt helteellä mitään jaksaa kitkeä, niin tai sateella ja pilvipoudalla on liikaa hyttysäi tai muuta tärkeää tekemistä..jne ;D ;D
Pelargoniat intoutuivat saavissa kunnon kukintaan, uusia kukkia putkahtelee koko ajan ja nuppujakin on lisää..mikähän lienee salaisuus :) ehkäpä pitäisi kysyä herralta kaksi vee, joka aina mehun loppunsa käy kukan juurelle kippaamassa :)