
Tuunaaminen on kivaa.
Voisin paasata egologisuudesta, kuinka hyvä on, kun tavara ei päädy jätteeksi. Vaan pääsee toisenlaiseksi muuttuneena, vielä palvelemaan ja olemaan hyödyksi. Voisin heristää sormi ojossa, kuinka maailma on täynnänsä tavaraa, eikä uuden tavaran ostamisessa ole mitään järkeä.
Pyh, sanon minä... paasaamisessa ei mielestäni ole mitään kivaa, mutta tuunaamisessa kylläkin!! :)
Ja mieheni sanoja lainatakseni, olipa tavara uusi tai vanha, jollain konstilla se kuitenkin päätyy meille, joten :D ei ole minusta paasaajaksi, siinäkään asiassa.
Mutta tuunaaminen on kivaa! Tässä tyynyssä ei ole mitään muuta uutta kuin ompelulanka. Kirjontatyön, pitsin ja vetoketjun olen ostanut kirpputorilla. Tyynyn täyte vanhasta, pestystä tyynystä.
Turkoosi kangas on nuorimmaiseni, vanha vauva lakana (jonka ostin aikoinaan myöskin kirpputorilta) ja heti tulee mieleen kuva, nuorimmaisesta tuhisemassa pinnasängyssään :)
Joten yksinkertaisesti tuunaaminen on kivaa ja tunteellistakin, nautitaan siitä!! Ne egoloogisuudet sun muut tulevat sitten kaupanpäällisinä. :)

Tässä kirjontatyö ennen.