
Erään nojatuolin tarina :)
Olipa kerran kissa, opiskelija poika ja tyttö, joka odotti heidän ensimmäistä lastaan. Kissalla, tytöllä ja pojalla oli kotinaan ihan ensimmäinen yhteinen koti, tilava opiskelija-asunto, hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Sinapinväriset keittiönkaapit kätkivät sisäänsä vain muutamia astioita ja paljon tyhjää tilaa.
Tilavassa olohuoneessa oli vain muutama hassu, sukulaisilta saatu, rähjäinen kaluste ja yksi ainoa pikkiriikkinen nojatuoli. Tuossa tuolissa majapaikkaansa piti kissa, tai poika ja tyttö istuivat siinä sylikkäin, tuijottaen valkoisen matkatelevision loihtimia ohjelmia.
Ajanoloon tuoli alkoi tuntua ahtaalta, vetoisella lattiallakaan ei ollut kuitenkaan kiva istua.
Jos kaapit ja huoneetkin olivat tyhjiä, niin olivat myös tytön, kuin pojankin rahapussi. Rahaa kun täytyi säästää tulevan lapsen tarpeisiin.

Eräänä päivänä pojan ollessa koulussa ja tytön viedessä roskapussia, oli roskalaatikkoon tungettu nojatuoli. Ehjä, puurunkoinen ja villakankaalla verhoiltu.
Mikä löytö!!! Mikä onnenpotku, ajatteli tyttö ja raahasi tuolin, isoine mahoineen, kerrostalon kolmanteen kerrokseen.

Kaikki olivat tyytyväisiä, niin kissa, poika kuin tyttökin. Kissa sai pikkiriikkisen nojatuolin itselleen ja tuoreiden vanhempien, sekä vastasyntyneen poikavauvan, saadessa istua sylikkäin löytötuolissa. :)

Ajan kuluessa pikkiriikkinen nojatuoli meni rikki, kissa pääsi paremmille hiirenpyydystys maille pilvenreunalle :( ja löytö nojatuoli vaihtoi tytön ja pojan toimesta verhoiluaan.
Aika kului, kodit vaihtuivat, tavarat lisääntyivät ja tuolin sylistä kilpaili seitsemän henkinen perhe. Jos huoneet ja kaapit olivatkin nyt pullollaan tavaraa ja rahapussissakin muutama roponen, ei tuon "tytön" tai "pojan" mieleen tullutkaan heittää tätä tuolia roskiin.
Hionnalla, maalilla, lisä vanulla ja uudella verhoilulla tämä muistojen nojatuoli ottaa taasen tuon tarinan pojan ja tytön syliinsä, kuiskien kaikesta matkanvarrella nähdystä ja koetusta.