Keskeneräistä

Hei vaan kaikille, jopas on aikaa kulunut siitä kun viimeksi "kohdattiin" näin blogi-maailman välityksellä.

Talviloma tuli vietettyä lapsuuden aina sykähdyttävissä maisemissa.

Muutoin eipä ole tapahtunut ihmeitä..kaikenlaista on tuttuun tapaan kesken..mutta jos mitään ei ole aluillaan, ei ole mistä jatkaa :)
Meidän vanha kotimme on lattioiltaan kylmä ja vetoinen, siksipä päätimme, että vaihdamme kuistin ja eteisen välisen oven. Vanha ovi kun oli löytö jostain vintin perukoilta, eikä pitänyt pakkasia ulkona.

Mutta kuten aina, kun jotain alkaa tekemään..niin hommat hiukan karkaavat käsistä...no rouva aina ehdottaa ja isäntä innostuu..mitään tuskin saadaan koskaan valmiiksi, mutta kokoajan on jotain siis tekeillä..heh!

Tässä isäntä ja toiseksi vanhin, siellä into piukassa katselevat sähköjohto viidakkoa..ja sitähän riittää. Oikealla nousee siis portaat yläkertaa, jossa on siis kolmen vanhimman huoneet ja sauna/wc ja kapea aula tila. Vasemmalla on meidän ja pienten makkari.

Portaiden alla oli aikoinaan komero..tai sellanen kylmä vetoinen soppi se vaan oli, jonka siis purimme pois. Ja kyllä meillä onkin niin kaunista! ;D Heh!
Tässä kuvassa siis vanha ovi..joka ei natsannut koskaan paikalleen..ihan hirvee kaikintavoin.
Panelia seiniin, johan alkaa näyttää joltain.
Portaat on kamalat ja rähjäiset..nekin piti irrottaa, jotta sai hiukan pellava eristettä seiniin ja paneelia. Kuopuksen silmät kiiluvat.. :) kun on saanut vatupassin hyppysiinsä. Isäntä ja Esikoinen, siinä hiukan irrottelevat portaita..jotka joskus tulevaisuudessa olisi tarkoitus myöskin uusata.
Ja katto on puoliksi tehty ja jääkin nyt toviksi silleen, kuten seinätkin..mutta ei ajatella sitä, vaan ihaillaan sitä mitä ollaan saatu valmiiksi...ihana kaunis ovi ja minä olen onnellinen :) Heti tuli valoisampi ilme koko tilaan...varsinkin jos ei muualle katsele ja muuallehan ei kannata katsella..heh!
Kuistin puolelta katsoen näyttää tältä. Kun kuisti sitten joskus saadaan...niin taas siellä tulevaisuudessa..niin tämä ovi siirtyy ulko-oveksi..näin se pakka pyörii :)

Ensiapua

Ensiapua voi tarvita moneen vaivaan. Minua on pidemmän aikaa vaivannut vieroitusoireet blogistanian ihanasta maailmasta. Pojan kovalevy hajosi, joten kukapas muukaan se lainasi konettaan lainaan kuin mamma ;D

Kun pääsee tietokoneelle pitkästä aikaa, niin sitten iskee ihan hirveä ähky, voi miten paljon lukemattomia kommentteja, posteja, viestejä, tekstejä. Sitä ideoiden määrää, kuvien ja tekstien kauneutta ja hauskuutta. IHAN MAHTAVAA!! Mutta apua, kun ei ennätä ja pysty kaikille kommentoimaan tai vastaamaan.
Kun tuntee eläneensä umpiossa ja mukavaa taas lukea mitä muut ovat löytäneet, tuunanneet ja tehneet ja toisaalta huomaa miten kivaa on ollut ilman konetta.

Minna kirjoitti hauskasti blogissaan, kaikesta turhasta tavarasta. Ihan huippu postaus ja sai minut taas ajattelemaan, miten ihmeessä sitä meillekin kaikkea kertyy. Tunnustan olevani malttamaton, en jaksa säästää siihen juuri haluamaani tai tarvitsemaani tavaraan, vaan ostan kaikkea turhaa sälää, joiden hinnalla olisin saanut ostettua sitten sen yhden kalliimman.


Kirpputorit ovat heikkouteni, muistuttavat liiaksi mummolan vinttiä, jonne kaikki tarpeeton tavara kuskattiin ja joka oli meille lapsille loputon aarreaitta. Minussa asuu edelleenkin lapsuuden Peppi Pitkätossu, joka on onnellinen jokaisesta nuuskijana tekemästään löydöstä... olkoonpa se sitten se rihmarulla tai kolhiintunut peltitölkki ilman pohjaa. Löytäminen on niin kivaa.


Omatuntoni kolkutusta helpottaa myöskin se että kuskasimme kesällä, kellaristamme monta kuormallista tarpeetonta tavaraa erilaisiin keräyspisteisiin ja kaatopaikalle.
Saran blogista sain idean esitellä lempi huonekaluni, yhdessä keittiönkaapin kanssa ne ovat ihanuuksia, jotka saavat minut aina hyrisemään tyytyväisyyttäni :) MINUN!
Tämä kaappi nielee sisäänsä kaikenlaista askartelutarviketta ja siinä yhdistyy kauneus ja käytännöllisyys. Kaappi on mielestäni oikea neiti!
Eliisan blogista sain hymy huulilla todeta, että lasten suusta ne parhaimmat kommentit kuuluvat.
Niimpä minäkin sain taas kuulla, kun poika kyseli pihtien perään ja minun kerrottua, niiden olevan neito-kaapissa. Poika vain tokaisi, että ai tarkoitatko sä tätä teini pissis kaappia!? ;D ;D ;D Heh!

Niimpä arjen pelastuksia on niin monenlaisia, mutta sitten kun oikeasti sattuu ja tapahtuu on hyvä että apu on lähellä, siitä syystä minä ompeloin tällaiset retki-malliset ensiapu-pakkaukset. Toisessa nyörikiinnitys, toisessa vetoketju.

Heinäkuun muistoja

Ulkona sataa, myrskyää ja välillä ukkostaa... joko nyt saa alkaa muistella kuuminta kesää mies muistiin, oikeaa intiaani kesää, todellista jäätelö kesää... hikistä heinäkuuta. Jonka minä vietin töiden merkeissä ja eipä palellut ei ;D

Heinäkuun ekan viikon lapset ja mies olivat mummolassa ja minä yksin kotona, välillä töissä käyden. Eli olinko töissä vai lomalla, mene ja tiedä ;D ;D

Ja oli kuulkaas ihanaa, inhottavaa ja inspiroivaa aikaa.

Piti oikein miettiä olenko koskaan, missään tai milloinkaan ollut viikkoa ihan yksin ja todeta täytyi että en!!!

Ihanaa oli tietenkin tulla töistä kotiin, läiskäistä itsensä sohvalle, hyvän kirjan, ruuan ja elokuvan pariin. Ottaa pienet tirsat ja vain olla.

Inhottavaa oli iltaisin, kun vanha talo ei napsahdellut tai natissutkaan niin paljon kuin luulin, vaan kotona oli hyvin hyvin hiljaista.

Inspiroivaa aika oli, kun sain vihdoista viimein maalattua makuuhuoneen vaatekaapin. Sain rauhassa levitellä vaatteet ympäriinsä ja yhtään ei tarvinnut varoa, milloin joku säntää pää edellä maalipurkkiin... itsessäkin oli ihan riittävästi kylläkin tekemistä.

Ja aina sanotaan, että kuumalla ilmalla ei saa maalata, pyh sanon minä, kun on tarpeeksi rivakka ja muistaa ohentaa maalia tarpeeksi usein (käytin Tikkurilan vesiohenteista maalia) niin sujui mukavasti.

Talomme terassilla oli mukava istuksia, upeassa auringossa ja mutustella mansikoita. Kulho löytyi kirppari kierrokselta, maksoi peräti euron.

Jalkaosassa on tuollaista kuviointia. Voi että tuo valo on upea!!

Kaikista ihaninta oli tietenkin saada kaikki kullat kotiin!!! Miten mukavalta se tuntuikaan, kun talo alkoi taas elää, kaikkialla puheensorinaa, yhteenääneen selittämistä, naurua, laulua, itkua, kiukuttelua, pihakeinun natinaa, pikku jalkonen ja hiukan suurempien jalkojen töminää portaissa, ovikellon rimputusta, puhelimien soittoäänien sekamelskaa, musiikin pauhua ja tietokoneiden näpytystä. Ja silloin todella huomaa, että koti ei ole pelkkä kauniisti aseteltu tyyny, verho tai muu tavara. Koti on paljon muutakin mitä näemme pelkillä silmillä, on joskus myös hyvä kuunnella, maistella ja haistella. Koti on perhe, joka tekee kodista kodin.

Mutta kotiin on tietenkin hauska myös tuoda kaikkea silmänruokaa. Kuten kirpparilta löytyneet astiat ja pitsiliinat todistavat. ;D

Nauttikaa myös elokuusta kaikilla aisteillanne

Ja minun pelargoniani on kyllä nauttinut helteistä, ihan uskomaton kukinta ja mielettömästi nuppuja lisää!!

Kauneus on katsojan silmissä...

Kauneus on katsojan silmissä monessakin asiassa, mutta usein käy niin, että asuessaan sokeutuu epäkohdille. Kun päivittäin onnistuneesti loikkii keittiön lattiassa olevan reijän yli tai samat repaleiset tapetit repsottavat.... vähitellen ei enää huomaa koko hirvityksiä. Tunnustan, että minussa asuu Peppi Pitkätossu, joka nauttii tavaramäärästä, romusta ja lapsikatraasta ympärillään. Kodikkuus ja rähjäisyys taitavat tarkoittaa meillä samaa asiaa ;D ;D no ainakin olemme hyvin viihtyneet, sehän on kaiketi pääasia.

Mutta kameran silmä on armoton, valokuvista todellisuus pläjähtää vasten naamaa, AUTS! Kun illan on hokenut tuokin pitäisi, tuokin pitäisi, tuokin pitäisi.... voi mantran saattelemana, vaipua melkein kooman kaltaiseen, järkyttyneeseen tilaan.

Kun aina olisi tiennyt oman tyylinsä ja pysynyt siinä uskollisesti, voisi tässäkin sekamelskassa jonkinlainen yhdenmukaisuus löytyä... ehkäpä pikkuhiljaa, niin ellei mieli taas muutu ;D

Kotimme on todellakin Shappy chick tyyliä...tai tiedä siitä chick, mutta ainakin tuota Shappy...roskaa ja romua kun löytyy. Eriparisuus kiehtoo minua, mutta välillä riesoo. Vessan ovikin on kamala kellertävä hirvitys. Mutta jos koristeilisi, sitä hiukan, jos ei vaikka huomais ;D ;D No huomaahan tuon silti! Jokatapuksessa veskin-, ja välioveen tein tuollaiset kyltit, kirjaimet Sinellistä. Vanhempi kyltti on myös omaa tekoa, sen tein aikaa sitten cernit massasta.

Talo ellää tavallaan ja vieraat kulukoo ajallaan, sanotaan. Meillä tavarat, huonekalut ja jopa huoneetkin vaihtavat paikkaansa. Nyt vaihdoimme makuuhuoneen ja olohuoneen paikkaa. Entinen makuuhuone kun on sen verran suurempi, niin pikkuisten leluille on hiukan enemmän tilaa nykyisessä olohuoneessamme.

Nykyisestä makuuhuoneestamme puuttui vain ovi makuuhuoneen ja eteisen väliltä. Mies sitten kolusi sauna vinttiä ja sieltä löytyi sopivan kokoinen.

Hirvittävän kulahtanut, eikä minkään sortin ripaa, mutta ovi kuitenkin :)

Tässäpä kurkistuksia "uuteen makuuhuoneeseen" tavarat on vanhoja, joten suuria muutoksia ei syntynyt. Tämä hylly oli ennen pikkuherran neljä vee sängyn vieressä, nyt olisi tarkoitus tehdä pojalle uusi ehompi hylly, samaan tyyliin kuin pikkuveljellä, joten äiti omi turkoosin hyllyn itselleen. Kangastaulut ja kirjasta tehdyt valokuvakehykset ovat itse tehtyjä.

Minä en sitten yhtään tykkää tuosta kellertävästä laminaatista, jota edellinen asukas on tännekin laittanut. Kamalan kylmäkin. Ja nuo listat huh heijaa, kenelle tulee mieleen laittaa puunväristä jalkalistaa kattoonkin..no jollekulle on sellainen ajatuskin tullut mieleen. Tietysti maalilla voisi nuokin hirvitykset peittää.

Kampauspöydän on minulle tehnyt mieheni, silloin seurustelun alkuaikoina, sen maalauskin on hiukan kesken, valkoiseksi olisi tarkoitus sutia.
Nurkassa on talon ainoa kiinteä komero, se on täynnä miehen V8-lehtiä, valokuvakansioita ym. ;D

Askon vanhan ja rähjääntyneen 40-luvun pikkulaatikoston aikoinaan korjasin ja maalasin turkoosiksi, samaan aikaan ja samalla värillä hyllyn kanssa. Värisävyn nappasin vanhasta turkoosista kellosta.

Laatikoston päällä olevan maljakon olemme saaneet mieheni kanssa vanhemmiltani kihlajaislahjaksi, he ovat saaneet kyseisen maljakon aikoinaan itse kihlajaislahjaksi :D

Nuorimmaiset nukkuvat siis kanssamme samassa huoneessa, tässä kuopuksemme vuode.

rakastan tyynyjä ja sen huomaa ;D haaveilen valkoisesta sängystä, no se ei ole hankinta listalla ensimmäisenä, joten tähän on nyt tyydyttävä. Entisen olohuoneen verhot ja verhotangot passasivat makkariin niin hyvin, että saivat jäädä paikalleen. Sängynpeitteen ostin aikoinaan Indiskasta ja pidän siitä valtavasti vieläkin.

Mäntyinen kaappikin kaipaisi kipeästi maalia pintaansa. Minä olen kuitenkin haaveillut, että laajentaismme kiinteää komeroa ja tekisimme kunnon vaatekaapiston siihen, jotta nuo pahvilaatikko viritelmätkin saisi pois kokonaan. Tämän kaapiston tulevaa sijoituspaikkaa en vielä tiedä, joten maalaamaankan en ole siitä syystä ryhtynyt, jos se olisi eteisessä, niin maala
isin kaapin valkoiseksi, mutta jos se olisikin meidän esikoisen huoneessa, väritys olisi tumma... joten olkoon nyt tukin sitten nuin ;D

Itsetehtyjen Rubiini ja Safiiri ryijyjen alla, krokotiilin kainalossa, nukkuu pikku herra neljä vee.

Talossamme on kaksi kaakeliuunia, niistä toinen on kapea "puolikas" ja sijaitsee esikoisen huoneessa. Tämä vain on säästynyt jonkun purkuintoisen käsistä ja hyvä että onkin säästynyt :D Tykkään!

Vieressä olevan kaapin ostin aikoinaan tarkoituksena, että teen nukkekodin siihen, mutten sitten raaskinutkaan. Ajatus oli että sijoitamme kaapin tyttären huoneeseen, mutta kaappi on TOOOSI painava ja kukaan ei ollut innokas painavan kaapin kanssa kiipeämään portaita yläkertaan, joten kaappi jäi alas ja säilyttää sisällään nyt pikku poikien vaatteet ja lasten juhlavaatteita.

Kaapin päällä on tällainen asetelma, uusimpana nuo hämärästi näkyvät maatuskat.