Ensiapua

Ensiapua voi tarvita moneen vaivaan. Minua on pidemmän aikaa vaivannut vieroitusoireet blogistanian ihanasta maailmasta. Pojan kovalevy hajosi, joten kukapas muukaan se lainasi konettaan lainaan kuin mamma ;D

Kun pääsee tietokoneelle pitkästä aikaa, niin sitten iskee ihan hirveä ähky, voi miten paljon lukemattomia kommentteja, posteja, viestejä, tekstejä. Sitä ideoiden määrää, kuvien ja tekstien kauneutta ja hauskuutta. IHAN MAHTAVAA!! Mutta apua, kun ei ennätä ja pysty kaikille kommentoimaan tai vastaamaan.
Kun tuntee eläneensä umpiossa ja mukavaa taas lukea mitä muut ovat löytäneet, tuunanneet ja tehneet ja toisaalta huomaa miten kivaa on ollut ilman konetta.

Minna kirjoitti hauskasti blogissaan, kaikesta turhasta tavarasta. Ihan huippu postaus ja sai minut taas ajattelemaan, miten ihmeessä sitä meillekin kaikkea kertyy. Tunnustan olevani malttamaton, en jaksa säästää siihen juuri haluamaani tai tarvitsemaani tavaraan, vaan ostan kaikkea turhaa sälää, joiden hinnalla olisin saanut ostettua sitten sen yhden kalliimman.


Kirpputorit ovat heikkouteni, muistuttavat liiaksi mummolan vinttiä, jonne kaikki tarpeeton tavara kuskattiin ja joka oli meille lapsille loputon aarreaitta. Minussa asuu edelleenkin lapsuuden Peppi Pitkätossu, joka on onnellinen jokaisesta nuuskijana tekemästään löydöstä... olkoonpa se sitten se rihmarulla tai kolhiintunut peltitölkki ilman pohjaa. Löytäminen on niin kivaa.


Omatuntoni kolkutusta helpottaa myöskin se että kuskasimme kesällä, kellaristamme monta kuormallista tarpeetonta tavaraa erilaisiin keräyspisteisiin ja kaatopaikalle.
Saran blogista sain idean esitellä lempi huonekaluni, yhdessä keittiönkaapin kanssa ne ovat ihanuuksia, jotka saavat minut aina hyrisemään tyytyväisyyttäni :) MINUN!
Tämä kaappi nielee sisäänsä kaikenlaista askartelutarviketta ja siinä yhdistyy kauneus ja käytännöllisyys. Kaappi on mielestäni oikea neiti!
Eliisan blogista sain hymy huulilla todeta, että lasten suusta ne parhaimmat kommentit kuuluvat.
Niimpä minäkin sain taas kuulla, kun poika kyseli pihtien perään ja minun kerrottua, niiden olevan neito-kaapissa. Poika vain tokaisi, että ai tarkoitatko sä tätä teini pissis kaappia!? ;D ;D ;D Heh!

Niimpä arjen pelastuksia on niin monenlaisia, mutta sitten kun oikeasti sattuu ja tapahtuu on hyvä että apu on lähellä, siitä syystä minä ompeloin tällaiset retki-malliset ensiapu-pakkaukset. Toisessa nyörikiinnitys, toisessa vetoketju.

Heinäkuun muistoja

Ulkona sataa, myrskyää ja välillä ukkostaa... joko nyt saa alkaa muistella kuuminta kesää mies muistiin, oikeaa intiaani kesää, todellista jäätelö kesää... hikistä heinäkuuta. Jonka minä vietin töiden merkeissä ja eipä palellut ei ;D

Heinäkuun ekan viikon lapset ja mies olivat mummolassa ja minä yksin kotona, välillä töissä käyden. Eli olinko töissä vai lomalla, mene ja tiedä ;D ;D

Ja oli kuulkaas ihanaa, inhottavaa ja inspiroivaa aikaa.

Piti oikein miettiä olenko koskaan, missään tai milloinkaan ollut viikkoa ihan yksin ja todeta täytyi että en!!!

Ihanaa oli tietenkin tulla töistä kotiin, läiskäistä itsensä sohvalle, hyvän kirjan, ruuan ja elokuvan pariin. Ottaa pienet tirsat ja vain olla.

Inhottavaa oli iltaisin, kun vanha talo ei napsahdellut tai natissutkaan niin paljon kuin luulin, vaan kotona oli hyvin hyvin hiljaista.

Inspiroivaa aika oli, kun sain vihdoista viimein maalattua makuuhuoneen vaatekaapin. Sain rauhassa levitellä vaatteet ympäriinsä ja yhtään ei tarvinnut varoa, milloin joku säntää pää edellä maalipurkkiin... itsessäkin oli ihan riittävästi kylläkin tekemistä.

Ja aina sanotaan, että kuumalla ilmalla ei saa maalata, pyh sanon minä, kun on tarpeeksi rivakka ja muistaa ohentaa maalia tarpeeksi usein (käytin Tikkurilan vesiohenteista maalia) niin sujui mukavasti.

Talomme terassilla oli mukava istuksia, upeassa auringossa ja mutustella mansikoita. Kulho löytyi kirppari kierrokselta, maksoi peräti euron.

Jalkaosassa on tuollaista kuviointia. Voi että tuo valo on upea!!

Kaikista ihaninta oli tietenkin saada kaikki kullat kotiin!!! Miten mukavalta se tuntuikaan, kun talo alkoi taas elää, kaikkialla puheensorinaa, yhteenääneen selittämistä, naurua, laulua, itkua, kiukuttelua, pihakeinun natinaa, pikku jalkonen ja hiukan suurempien jalkojen töminää portaissa, ovikellon rimputusta, puhelimien soittoäänien sekamelskaa, musiikin pauhua ja tietokoneiden näpytystä. Ja silloin todella huomaa, että koti ei ole pelkkä kauniisti aseteltu tyyny, verho tai muu tavara. Koti on paljon muutakin mitä näemme pelkillä silmillä, on joskus myös hyvä kuunnella, maistella ja haistella. Koti on perhe, joka tekee kodista kodin.

Mutta kotiin on tietenkin hauska myös tuoda kaikkea silmänruokaa. Kuten kirpparilta löytyneet astiat ja pitsiliinat todistavat. ;D

Nauttikaa myös elokuusta kaikilla aisteillanne

Ja minun pelargoniani on kyllä nauttinut helteistä, ihan uskomaton kukinta ja mielettömästi nuppuja lisää!!

Pientä kivaa

Osaan sanoa ei, voin myös katsella, ihailla ja unelmoida kaikesta kauniista ilman, että haalisin kaikkea kotiini.
Tunnustan silti omistavani esineitä, jotka vain olevat, koristavat, kaunistavat tai odottavat. Odottavat niille sopivaa hyllyä, odottavat sitä suurempaa keittiötä tai odottavat muutoin vain edessä olevaa ja tulevaa aikaa, jolloin pääsisisvät niille sopivaan käyttöön.

Edelleenkin sanat sitten kun, joskus ja pitäisi ovat mukavan makuisia suussa. Niillä on niin mukava perustella kaikkea tekemätöntä, tekeillä olevaa tai mitä aikoo tulevaisuudessa tehdä! ;D ;D

Nämä esineet tulevat kuitenkin ihan tarpeeseen, käyttöön ja hyödyksi... kuten kaikki muutki ostokseni AINA..hih! Hurmaava hopeoitu kehys, muutamalla sentillä, liehuva helmainen yö-paita somisteeksi ja virkattuja liinoja somisteeksi kaikkeen mahdolliseen.

Ihana, ihana kesä :D ja ihanan kesän tekeleitä

Vielä on kesää jäljellä ja lomaakin , mutta onpas ollut ihana kesä!!! On satanut, ripotellut, lotissut. litissyt, ripsutellut, tihkuttanut ja välillä tullut oikein kaatamalla VETTÄ!! Talviturkki on vielä heittämättä, uimarannalla en ole edes käynyt.
Pihalla ei ole tarvinnut nahkaansa poltella, tai kärvistellä hyttysten baarina. Rikkaruohot ovat saaneet rauhassa rehottaa.
Emme ole käyneet missään, emme yhden yhdessäkään mahan vatkuttimessa tai pään kieputtimessa.
Ette arvaa, että olen nauttinut! Hyvällä omalla tunnolla, olemme lainanneet kirjastosta valtavan kasan kirjoja ja videoita. Ja olenkin kyllä lukenut kaikenlaista laidasta laitaan ja katsoa tapittanut monenlaisia piirrettyjä... nyt meikäkäinenkin taas ajantasalla, heh!
Joitakin ompeuksiakin olen malttanut lukemiseltani tehdä. Tässä niistä yksi, eli prinsessalleni ompelemani leipomis essu. Tämä oli tällainen mittojen mukaan tehty tilaustyö, eli neiti halusi hyvin istuvan essun, joka ei lepata ja jota ei tarvitse rullata rynttyyn vyötärölle... essussa pitää olla pyöreä tasku ja röyhelöitä olkapäillä... juuri näillä sanoilla neiti asian esitti, on siinä kuulkaas vaativainen asiakas ;D ;D ihana oma prinsessa! :)

Essun nauhat menevät takaa ristiin ja nauhojen pituutta voi säätää napeilla. (Eli nauhoissa on muutamat napinlävet ja essussa napit, joihin nauhat kiinnittyvät. Joten kasvunvaraakin on :) )

Kankaana käytin tuota aikaa sitten, Eurokankaasta ostamaani, iki ihanaa muffinsi kangasta.

Ja sitten yksi saavutettu elämän etappi :) JIHHUUU! Eli elämäni ensimmäinen itse tehty virkkaustyö. Kyllähän minä ala-asteella jonkin sortin kötöstyksen tein, mutta siihen äiti pisti aikalailla omaa panostaan, että valmiiksi kyseinen lerpake sitten tuli, enkä voi sitä ihan oma tekemäksi laskea.

Joten tässä se ihan eka!! No joo ei virheetön tai ihan tasareunainen, mutta eka. Olen minä tämänkin tekemistä pitkään aikonut ja empinyt...ihan piti 37-vuotiaaksi asti väistellä. Mutta jospa sitä tästä pikku hiljaa... tulipahan uusi kategoriakin :D :D

Kivasti se tuonne muiden pannulappujen sekaan sulautuu :) Joten ei haittaa vaikka sataa, mutta kyllähän minä oikein ihania rantakelejäkin odotan :)

Verhoiltua ja ostettua

Kirpputorilla silmiini osui, kulahtanut lampun kehys, hintaa yksi euro. Niin voitte arvata, että mukaanhan se lähti. Makuuhuoneessamme oli jo valaisin, ihan nätti plafondi, jossa on lehti koristeita... mutta kun tuli visio se täytyi heti testata. Suloista Tilda kangasta ja pampula-nauhaa ja uusi johto.... siinä se .

Vapaa valinnassa törmäsin näin suloisiin keittiöpyyhkeisiin...ajattelin että tyynynpäällisetkin tulisi hauskat, no aika näyttää.
ja olipa muuten ihanat prinsessa häät tuolla naapurimaassa, tippa linssissä sai katsella, Danielin puhe ainakin herkisti :)

Olipa kerran... nojatuoli

Erään nojatuolin tarina :)

Olipa kerran kissa, opiskelija poika ja tyttö, joka odotti heidän ensimmäistä lastaan. Kissalla, tytöllä ja pojalla oli kotinaan ihan ensimmäinen yhteinen koti, tilava opiskelija-asunto, hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Sinapinväriset keittiönkaapit kätkivät sisäänsä vain muutamia astioita ja paljon tyhjää tilaa.

Tilavassa olohuoneessa oli vain muutama hassu, sukulaisilta saatu, rähjäinen kaluste ja yksi ainoa pikkiriikkinen nojatuoli. Tuossa tuolissa majapaikkaansa piti kissa, tai poika ja tyttö istuivat siinä sylikkäin, tuijottaen valkoisen matkatelevision loihtimia ohjelmia.

Ajanoloon tuoli alkoi tuntua ahtaalta, vetoisella lattiallakaan ei ollut kuitenkaan kiva istua.
Jos kaapit ja huoneetkin olivat tyhjiä, niin olivat myös tytön, kuin pojankin rahapussi. Rahaa kun täytyi säästää tulevan lapsen tarpeisiin.
Eräänä päivänä pojan ollessa koulussa ja tytön viedessä roskapussia, oli roskalaatikkoon tungettu nojatuoli. Ehjä, puurunkoinen ja villakankaalla verhoiltu.
Mikä löytö!!! Mikä onnenpotku, ajatteli tyttö ja raahasi tuolin, isoine mahoineen, kerrostalon kolmanteen kerrokseen.
Kaikki olivat tyytyväisiä, niin kissa, poika kuin tyttökin. Kissa sai pikkiriikkisen nojatuolin itselleen ja tuoreiden vanhempien, sekä vastasyntyneen poikavauvan, saadessa istua sylikkäin löytötuolissa. :)

Ajan kuluessa pikkiriikkinen nojatuoli meni rikki, kissa pääsi paremmille hiirenpyydystys maille pilvenreunalle :( ja löytö nojatuoli vaihtoi tytön ja pojan toimesta verhoiluaan.

Aika kului, kodit vaihtuivat, tavarat lisääntyivät ja tuolin sylistä kilpaili seitsemän henkinen perhe. Jos huoneet ja kaapit olivatkin nyt pullollaan tavaraa ja rahapussissakin muutama roponen, ei tuon "tytön" tai "pojan" mieleen tullutkaan heittää tätä tuolia roskiin.

Hionnalla, maalilla, lisä vanulla ja uudella verhoilulla tämä muistojen nojatuoli ottaa taasen tuon tarinan pojan ja tytön syliinsä, kuiskien kaikesta matkanvarrella nähdystä ja koetusta.

Uudistuksia ja ostoksia

Vanha kylpypyyhe alkoi olla reunoistaan ihan riekaleilla, mutta sääli muutoin ehjää on roskikseenkaan heittää.
Hiukan saksilla leikkelyä ja kankaalla somistusta ja simsalabim..näin syntyi kaksi keittiö pyyhettä... no joo taisi siinä muutamat ärräpäätkin lennellä ;D ;D

Sainpas kauan aikaa kaapissa säilömälleni, muffinsi kankaallekin käyttöä.

Pyyhkeiden somistukseksi applikoin vielä muffinsi kuviot. Muffinsit leikkelin ihan vapaalla kädellä ja kiinnityksessä en jaksanut edes käyttää liimaharsoa... minneköhän sitä oli muka taas niin hoppu. Siitä nuo kuprut.

Vuonna keppi ja käpy, opettajani puhui Tila somistuksen tunnilla, että ihmisillä tulee aika ajoin värinälkä, jotain väriä kohtaan... no mene ja tiedä, mutta kummasti tämä turkoosi taas meille tuppaantuu. Ihana muovikori ja mukit Clas Ohlsonilta, kyllä näillä kelpaa pojan viis vee synttäripöytää juhlistaa :)

Pajutilallakin tuli käytyä, pitihän sitä ukille ja mummolle näyttää, miten iki ihana paikka se kaikkineensa onkaan. Ja mitäpä reissu ilman ostoksia, eli taulu ja rautalanka sydän oli minun kassissani kotiin viemisinä. Kirpparilta mukaan tarttui vielä suloinen ruusu, mielestäni aikas aidon näköinen.