torstai 29. tammikuuta 2009

Sillä silmällä


Ensinnäkin anteeksi taas pitkä blogi hiljaisuus! Meillä on jotain häikkää netti liittymässä...vasta vaihdettiin uusi ja tuntuu olevan aivan onneton. :( Suurimmat vaikutukset ovat tänne bloggerin puolelle...kuvien siirtäminen kestää niin kauan että tulee aina se yhteyden aikakatkaisu, joka tarkoittaa, että kuvat eivät siirry ja aina ei pääse edes omaa blogiinsa...no kattotaan kattotaan ...

Katsomisesta tulikin mieleen, oletteko muuten huomanneet, miten nurkka sokeaksi sitä vuosien kuluessa tulee.
Tällä tarkoitan sitä, kuinka kodin epäkohdat ajan kuluessa menettävät merkityksensä...niitä ei enää yksinkertaisesti huomaa.

Ensi alkuun on kauhea puurtaminen ja puunaaminen, ehkäpä remontoiminenkin, sitten aikaa vierähtää...tekemättömät asiat kasautuvat, mutta enää ei huomaa, että suurimmasta osasta huoneita puuttuu ne listat, keittiön lattiassa kohta kymmenen vuotta ollut iso reikä ei enää haittaa, kaikki ovat oppineet loikkimaan sen yli aivan ketterästi. Repsottavat tapetit tuottavat ärtymystä vain silloin, kun tarttuvat kiinni ohi kulkevan ihmisen vaatteisiin. Rispaantuneen tuolin päällisenkin saa kätevästi piilotettua vanhan pöytäliinan alle. ;D


Remonttia tehdessä tulee joskus väsähdys, usein huomaa, että en minä sittenkään olisi halunnut tuon värisiä kaakeleita kylppäriin ja remontti vain venyy ja venyy.

Pienet lapset huolehtivat myöskin siitä, että koti kuluu. Kaapit kolhiintuvat, lattiat naarmuuntuvat ja tapetit repeilevät. Ensin se ärsyttää, sitten toteaa, ettei asialle paljoa voi mitään ja hyväksyy, ok elellään sitten vähän aikaa näin. Vähän aikaa venyy vuosiksi.

Kotiansa pitäisi pystyä katselemaan välillä, kuin sinne ensimmäistä kertaa tulleena. Katsella kotiansa sillä silmällä, että ai niin tuo ja tuo ja tuo...kohta on hiukan outo, kamala, kesken tai kaikkea niitä ;D ja ehkäpä tehdäkin asialle jotain.

Onneksi itseään voi piristää pienillä asioilla, lapsi perheessä sisustus intoisen äidin pelastus ovat tietenkin kaikki kaapinpäälliset. Pienistä asioista ja asetelmista voi sitten taas innostua katselemaan muutakin kotia sillä silmällä.
Muoks! päätinpäs julkaista tekstin uudelleen kun sain noita kuviakin taas siirrettyä, toivottavasti tämä ei ollut vain väliaikainen ihme :) Kuvissa esiintyvät lasiesineet olen ostanut Minimanista. Suklaat euvät ole oikeita, ovat kynttilöitä, oikeita tuskin ennättäisi kuvailemaan ;D Keittiön kaapissa säilytän ompelutarvikkeitani, vetolatikoissa on langat, nauhat sun muut.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten hauska idea laittaa lasipurkkiin pitsit :)

terkuin Biibu

Piipa kirjoitti...

Kiitos Biibu kommentistasi! :)
Toinen isompi purkki onkin vielä tyhjillään, kun en tiedä mitä siihen oikein laittasin (niin ja ihan pakko oli saada ostaa tuo isompikin purkki ;D)
Kuulostaisikohan/näyttäisiköhän kynnttilät purkin sisällä aivan hassuilta? Hmmm...

Eliisa kirjoitti...

Hienot purkit tosiaan. Mulla kun tämä sisustaminen laahaa niin jäljessä... Tuo onkin hyvä idea laittaa pitsit purkkiin, näyttävät tosi söpöilta. Siinä olisi ideaa, kun kaapit ovat jo niin täynnä. Kauneimmat materiaalit esille tietysti.

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä, hiukan epäily että meillä juuri viimeistelyt voi jäädä tekemättä, jollen itse niitä tee :o) Pitsit lasipurkissa kauniita...ja käytännöllistä! Olipa mukava piipahtaa blogissasi!

Piipa kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne! :) Kisu tervetuloa uudemmankin kerran piipahtamaan :)
Kaapit meillä alkaakin olla täynnä tavaraa, kuten jokainen tasainenkin pinta ;D