Pienten lasten äitinä, joskus huuliltani karkaa syvä huokaus. On nimittäin aika turhauttavaa välillä tunkea kaikki tavarat kaappeihin ja pois silmistä, kun juuri päinvastoin haluaisin laittaa ne pitkin kotiani jokapaikkaan esille.Kukat ovat saaneet pikkuhiljaa jatkaa kasvuaan omissa purkeissaan ,ilman että pienet kädet ovat kiskomassa ja antamassa päivittäisiä ilmakylpyjä kukkien juurille. :D Mutta keittiönpöydälle on turha haaveilla mitään asetelmia. ;)
Jokapäivä minä näitä aarteitani kuitenkin käytän ja kaivan kaappien kätköistä esille. Nämä ruusukupit ovat siis päivittäin käytössä ihan yksivuotiaallanikin, kyllähän se kuppi kaatuu ja joskus voi jotain särkyä, mutta kaappien kätköihin piilotetut tavarat ovat mielestäni niin surullisia, kuten asuttomattomat talotkin.
Vanhassa talossamme on kamala 60-luvun keittiö, jossa on kaksi oviaukkoa ja kaksi ikkunaa, sekä hirvittävät kaapin ovet. Tyypilliseen silloiseen tapaan laskutilaa on vähän ja muovimatto kupruilee. Haaveitteni keittiö näyttäisi vallan toisenlaiselta ja sitä haavetta silmälläpitäen arkistoin sitten kaappien kätköihin kaikkea tarpeellista ja ihanaa sinne tulevaan keittiöön. Ovathan nämäkin lähes päivittäin käytössä, mutta unelmissani jossain kivasti esillä.
3 kommenttia:
Ihania kannuja!!! Meillä notkuu kaikki kaapin päälliset ja hyllyt vanhoja astioita kun mun mielestäkään niitä ei raaski pitää kaapissa piilossa ;)
Kiitos kommentistasi! :)
Ihana olisikin keittiö jossa olisi lasiovellisia kaappeja. Kyllähän minulla avohyllyjäkin on, mutta pölyjen pyyhintä ei ole kivaa :D
samoja pulmia, erityisesti arabian ovat kauniita, joita itsekin haluaisin pisträä joka puolelle, osaan äiti suostuu, mutta ei se tila kaikille riitä.
Lähetä kommentti