Patakintaat

Uusien patakintaiden ompelu on ollut ajankohtaista jo pitkään. Kaupasta ostetut patakintaat olivat niin ohuet, että niillä poltti aina kätensä ja kun toinen leimahti liekkeihin (ette arvaa miten korkealta ja kovaa sitä meikäläinen siinä tilanteessa kiljaisi.heh!), niin ajattelin että olisikohan nyt jo korkea aika ommella uudet! :D
Tässäpä tuikitarpeelliset patakintaat. Patakintaissa on kankaan alla yksi kerros vanua ja kaksi kerrosta froteeta, eli nyt ei pala kädet ja muutenkin on todella mukavan tuntuiset. Froteen leikkasin vanhoista pyyheliinoista, joten kierrätystä parhaimmillaan ;D
Patakintaat ovat sitten tuolta toiselta puolelta ruskeat, kun kuitenkin käytössä nuhraantuvat, niin ruskeassa ei toivon mukaan näy niin selvästi. Ruusukuvioinen kangas on Tildaa. Somisteena ruskeaa puuvilla pitsiä. Ripustuslenkki, joka ei oikein kuvissa näy on ommeltuna taakse keskelle.

Mieheni kommentti on aivan taatusti, että höh, eihän näihin mahdu käsikään sisälle ;D :D no minulle ovat ainakin oikein passelit! Olen tehnyt mieheni isälle kerran joululahjaksi samalla tyylillä isomman patakintaan, mutta en nyt oikein tiedä... Nimittäin näin yhdessä kirjassa todella kivan patakintaan mallin, joten ehkä kokeilen tehdä miehelleni sitten sellaisen ;D

Joten ompelimisiin :)

Patalappunen

Hassua esitellä näitä tekeleitäni näin yksi kerrallaan, mutta niinhän ne syntyvät. Kun löytyy sopiva hetki niin nostan ompelukoneen keittiönpöydälle ja alan surautella ja yksi kerrallaan, pikku hiljaa jotain näytettävää voi syntyäkin. ;D

Tämän tapaisen patalapun näin joskus, kauan aikaa sitten Tilda addikteissa, "apinointi" :D ajatus on saanut hautua pitkään, mutta nyt vihdoista viimein sain sen toteutettua!! :)
Toteutus tässä tuottikin eniten päänvaivaa, kun ei ollut kaavaa, eikä ohjetta. Eli tein sitten niin, että piirsin leivinpaperille jonkinlaiset kaavat, ompelin alaosan omaksi "pussukakseen" vanulevyn kanssa ja käänsin oikeinpäin. Yläosaan tein tuplareunuksen (tuo piparkakkureunus) siinä on siis kaksinkertainen kangas ja vanulevy välissä. Sitten yläosa nurjaltapuolen yhteen, niin että jää tuo ripustuslenkki väliin ja käsin ompelin tuon piparkakkureunan kiinni tuohon ruskeaan osaan. Ruskea alaosa on siis osittain tuon vaaleanpunaisen yläosan sisällä. Ruskeat nonbarellit olen kirjonut käsin.

Öh, no noista ohjeista ei tainnut saada mitään selkoa :D :D Nopsa oli kyllä ommella, joten näitähän voisi tehdä lisääkin!

Pientä, mutta tarpeellista

Hitaasti hitaasti, nämä minun ompelukseni edistyvät, mutta edistyvät kuitenkin ;D Tässä siis keittiön hengettären asun lisäosa :) Todella tarpeellinen huivi!
Kankaat ja kuviot on samat, kuin esiliinassakin...ilman tekstiä kylläkin.
Tässä nuorimmaiseni, eli pulloposkinen ja pellavapäinen pojan viikari sai olla päämallina ;D, oman pään kuvaus oli liian hankalaa, mutta olipas se tämäkin malli "aikas" eläväinen. :)

Keittiön hengettären työasu

Lapsen kanssa kokkaus ja ruuanlaittohan on usein sitä, että äiti lentää siinä ympäri pöytää. Milloin on lattialle tipahtamassa taikinakulho, milloin välineet tai itse lapsi ja kun lapsia on useampi saa äiti suorastaan lentää ;D
Siitäpä se ajatus sitten lähti! :D
Tässä siis keittiön hengettären uusi työasu. Esiliinan malli on oma, sillä Tilda mallinen, vain vyötäröllä oleva, ei minunlaiselleni sottapytylle ole todellakaan riittävä. :)
Yhdistelin esiliinaan erilaisia kankaita. Ruutu ja raita kankaat ovat Eurokankaasta, ruskeat Tildaa. Somisteena ruskeaa puuvilla pitsiä.
Nyt iski siis ompeluinto pitkästä aikaa ja ideoitakin olisi paljon, tähän settiinhän pitäisi tehdä ehdottomasti huivi, niin ja uudet patakintaat ja patalaputkin olisivat tarpeen. Neitini tuumasi, että uusi essu hälle kans ;) joten tekemistä taas riittää!

Sillä silmällä

Ensinnäkin anteeksi taas pitkä blogi hiljaisuus! Meillä on jotain häikkää netti liittymässä...vasta vaihdettiin uusi ja tuntuu olevan aivan onneton. :( Suurimmat vaikutukset ovat tänne bloggerin puolelle...kuvien siirtäminen kestää niin kauan että tulee aina se yhteyden aikakatkaisu, joka tarkoittaa, että kuvat eivät siirry ja aina ei pääse edes omaa blogiinsa...no kattotaan kattotaan ...

Katsomisesta tulikin mieleen, oletteko muuten huomanneet, miten nurkka sokeaksi sitä vuosien kuluessa tulee.
Tällä tarkoitan sitä, kuinka kodin epäkohdat ajan kuluessa menettävät merkityksensä...niitä ei enää yksinkertaisesti huomaa.

Ensi alkuun on kauhea puurtaminen ja puunaaminen, ehkäpä remontoiminenkin, sitten aikaa vierähtää...tekemättömät asiat kasautuvat, mutta enää ei huomaa, että suurimmasta osasta huoneita puuttuu ne listat, keittiön lattiassa kohta kymmenen vuotta ollut iso reikä ei enää haittaa, kaikki ovat oppineet loikkimaan sen yli aivan ketterästi. Repsottavat tapetit tuottavat ärtymystä vain silloin, kun tarttuvat kiinni ohi kulkevan ihmisen vaatteisiin. Rispaantuneen tuolin päällisenkin saa kätevästi piilotettua vanhan pöytäliinan alle. ;D


Remonttia tehdessä tulee joskus väsähdys, usein huomaa, että en minä sittenkään olisi halunnut tuon värisiä kaakeleita kylppäriin ja remontti vain venyy ja venyy.

Pienet lapset huolehtivat myöskin siitä, että koti kuluu. Kaapit kolhiintuvat, lattiat naarmuuntuvat ja tapetit repeilevät. Ensin se ärsyttää, sitten toteaa, ettei asialle paljoa voi mitään ja hyväksyy, ok elellään sitten vähän aikaa näin. Vähän aikaa venyy vuosiksi.

Kotiansa pitäisi pystyä katselemaan välillä, kuin sinne ensimmäistä kertaa tulleena. Katsella kotiansa sillä silmällä, että ai niin tuo ja tuo ja tuo...kohta on hiukan outo, kamala, kesken tai kaikkea niitä ;D ja ehkäpä tehdäkin asialle jotain.

Onneksi itseään voi piristää pienillä asioilla, lapsi perheessä sisustus intoisen äidin pelastus ovat tietenkin kaikki kaapinpäälliset. Pienistä asioista ja asetelmista voi sitten taas innostua katselemaan muutakin kotia sillä silmällä.
Muoks! päätinpäs julkaista tekstin uudelleen kun sain noita kuviakin taas siirrettyä, toivottavasti tämä ei ollut vain väliaikainen ihme :) Kuvissa esiintyvät lasiesineet olen ostanut Minimanista. Suklaat euvät ole oikeita, ovat kynttilöitä, oikeita tuskin ennättäisi kuvailemaan ;D Keittiön kaapissa säilytän ompelutarvikkeitani, vetolatikoissa on langat, nauhat sun muut.

Tarina tuokio : )

Joskus tunnen itseni aivan sekoksi..tai siis usein, mutta hyvästä syystä ;D Blogi maailman sekoilu tarkoittaa sitä, että sekoilee kahden blogin välillä, eikä kummallekaan olisi oikein aikaa..samaan aikaan haaveillen vielä siitä kolmannesta blogista :P

Tämä tietenkin siitä syystä, että kuvat eivät yksinkertaisesti meinaa mahtua minnekään ja valokuvaaminen on hauskaa...ainakin niin kauan kun kamera jaksaa toimia. Blogin pitäminenkin on hauskaa, päivät ovat usein niin samanlaisia, mutta kotiäitinä olen huomannut, että välillä täytyy olla itsekäs.

Päivän piristyksiä, ovat tietenkin ne lasten suusta päässeet oivallukset ja kommentit, jotka aina jaksavat nostaa hymyn huulille.

Pikku herrani 3v. tuumasi televisiota katsellessaan ja siellä hevi bändin soittaessa ja moshatensa (kirjoitettiinkohan se näin) eli heiluttaensa päätänsä....että onpa sedillä pitkät hiukse, kun pitää koko ajan heiluttaa..... muuten ei näe varmaan soittaa kitaraa, kun tukka on silmillä. :D :D :D Sehän selittää asian eikös vain.

Pikku herra 3v ei nuku enää päiväunia, mutta nuorempi herra 2v kylläkin. Päiväunien aikaan muovailemme tai teemme jotain rauhallista, että pienempi malttasi nukahtaa. Usein saa kyllä hyssytellä kolme vuotiasta, on niin kova puhumaan, kommentoimaan ja selostamaan koko ajan tekemisiään...hmm keneenköhän lienee tullut ;D Kerran sitten tuumasin pikku herralle, että sinä se olet kyllä kova poika puhumaan. Tähän viikarini totesi, tuumivasti käsi poskella, että -"Joo, niin olen, kun minä olen niin kovis!"

Ulkona paistaa aurinko ja on hiukan pakkasta...oivallinen siivous päivä siis! :) Hurja määrä keskeneräisiä ompeluksiakin odotteleisi ompelijaansa, mutta jos viikonloppu jatkuu yhtä aurinkoisena, ompelukset saavat odotella. Lumi näyttää täällä etelässä olevan niin harvinaista, ettei kannata sisälle jäädä istuksimaan vaan lähteä heti pulkkamäkeen luistelemaan jne. Oikein aurinkoista viikonloppua kaikille!

Sitten kun on aikaa...

Aika hurahtaa aina jonnekin.
Välillä heilun ompelukoneen kimpussa, niin ja kotikin kaipaa aina kaikenlaista puuhastelua ja perhekin vie osansa, no nyt se aika on aikalailla mennyt nukkekodin kimpussa...niin ja muut asiat ovatkin olleet aivan hunningolla, heh..no ei sentään.

Tämäkin blogi on saanut elää hiljaiseloa. Lämpimät kiitokset teille, jotka sinnikkäästi jaksatte tätä blogiani seurata ja kommentoida :)

Kevään tullessa...niin tuleehan se ;D... niin kevään tullessa se taas iskee, se sisustus kuume. Aurinko paljastaa kaikki epäkohdat. Joulupukki muisti minua jouluna kahdella kirjalla, jotka ovat taas täynnä kaikenlaista inspiroivaa, eivätkä näin ollen hillitse kuumetta ollenkaan.
Kuvan lintu-taulussa on jotain niin kaunista!
Tämän kirjan nikseillä kellarin seinälle voisi näpertää kuvan mukaisen pensselien säilytyspaikan.
Kummassakaan kirjassa ei kyllä kerrottu, millä ajalla kaikki ihanuudet toteutan, voisiko sen lukea jonkinlaiseksi miinukseksi??? ;D Mutta sitten kun on aikaa, kyllä sitten tapahtuu! :)