keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Erään aikakauden loppu

Ihmisellä pitää olla unelmia! Minun unelmani oli nuorempana, että minulla olisi kolme lasta, rakastava mies ja vanha puinen omakoti talo. Olen hyvin onnellinen, että nuo unelmat ovat käyneet toteen ja antaneet paljon lisääkin. Eilen tytär täytti pyöreät 10 vuotta ja kuopuksemme on siirtynyt pinnasängystä "isojen poikien sänkyyn" niin kieltämättä on hiukan haikeat tunnelmat. Niin ne lapset kasvavat.


Pinnasängyn katoksen olen itse ommellut ja seinällä näkyvä fanttiryijy, on toinen osa lopputyönäni aikoinaan tekemääni, Ruususen uset ryijysarjaa.Kaupan ilmoitustaululta bongasin tällaisen mäntyisen jatkettavan sängyn ja hionnan ja maalauksen jälkeen tästä tuli ihan kiva. Tykkään kovasti noista urista ja kaarista, jotka maali tuo mielestäni vielä paremmin esille, kuin tuo puinen kellastunut pinta.

Maalina on vesiohenteista Helmi kalustemaalia.
Tässäpä osa uni kaveri kokoelmasta. Kissan ja koiran olen aikoinaan ostanut Mokosta. Kissa paralla ei ole enää silmiäkään niin rakas se on. Kissalla on hauska tarina..no ainakin minun mielestäni ;D Työntelin kerran nuorimmaistani lastenvaunuissa ja tuolloin hän ei vielä osannut edes kunnolla kävellä, ymmärrettävää puhettakaan ei juuri ollut. Sittenpä kerran Mokossa hän alkoi suureen ääneen huutaa Pössi, Pössi, Pössi ja kurkotteli käsiään hurjasti huitoen kohti koria, jossa näitä mustia virkattuja kissoja oli. Minä olin ihan ihmeissäni, että näitäkö sinä tarkoitat ja annoin kisun pienelle käteen katsottavaksi..ja sitä kissaahan ei siitä sitten irrotettu :D ja ostettavahan se oli. Edelleenkin kissa on hyvin rakas ja nimeltään Pössi :) niin ja koira on Potsi, senkin on nuorimmaiseni itse nimennyt. (..oli kylläkin joululahja)
Tässä vielä hiukan epäselvä kuva sängystä paikallaan ja kuten näette on nuorimmaiseni harrastanut aktiivisesti ja tehokkaasti tepettien revintää, ihan selvää remonttimies ainesta hänkin ;D tytär tuumasi, että äiti sinähän pidät kaikesta rähjäisestä... no joo, mutta en minä ihan tätä kuitenkaan tarkoittanut!

6 kommenttia:

Eliisa kirjoitti...

Sä olet monitoiminainen! Sängystä tuli kaunis. Onhan se mäntypuu tänäpäivänä vähän tylsä. Meillä on luonnonväristä Lundiaa ihan riittämiin, mutta en uskalla alkaa sitä maalaamaan, pelkään että jälki on paha. - Toi oli hauska, että äiti tykkäis kaikesta rähjäisestä :) Mistähän tyttösi on siihen tulokseen tullut ? :)

Piipa kirjoitti...

Kiitos Eliisa kommentistasi!!! :)

Ehkä neiti on päätellyt, että kun äiti tekemällä tekee ja maalaa kaikkea kulahtaneen näköiseksi, että minä sitten pitäisin kaikesta rähjäisestä :D
En kyllä ihan kaikesta, vaikka lasten kanssa kaikki kuluu ja rähjääntyy kuitenkin :)

Sirkka kirjoitti...

Näin on...kaunis sänky oli lapsellasi, mutta jatkuu kauniina edelleenkin...
ihana Pössi...varmaan säilyy rakkaimpana aikuiseen asti.

kiitos kauniista sanoistasi, meilläkin mäntyportaat sekä kaiteet on maalattu valkoiseksi, jotka jo kuluneet lukuisten askelten...ramppaamisesta, mutta siitäkös vain pidän.

Valoisaa vappua!

Mari kirjoitti...

Ihana sänky:) En tiedä mistä tänne löysin, mutta täytyy pistää muistiin... Teillä on iiihana talo!

Piipa kirjoitti...

Lämmin kiitos kommenteistanne, piristävät ai9na niin mieltä! :)
On se vaan hassua miten se maalausinto sitten saa aivan naurettavia mittasuhteita, kun yhden maalaa niin sitten se alkaa...eli tuon tuon ja tuonkinhan voisi maalata :)

Nappisydan kirjoitti...

Tosi kivan näköisen sängyn sait aikaiseksi! Hyvä kun muistutit noista kauppojen ilmoitustauluista, meidänkin pitäisi jossain vaiheessa löytää lapselle isompi sänky. :)

Ja minäkin lisään blogisi lukulistaani. Todella taitavasti teet kaikkea kaunista!