perjantai 14. marraskuuta 2008

Napista asiaa

Ystäväni väittävät, että olen puhelias ja keksisin asiaa, vaikka tikusta...tuskin lienee tottakaan, mutta napista, nyt jotain juurta voisin saada aikaiseksi. :)

Kirpputoreilla on ihanaa käydä ja usein siellä saa kokea ahaa elämyksiä tai nostalgisia muistoja. Hauskimpia minusta ovat tietenkin napit. Juuri sellaiset, joista näkee, että joku vanha mummo on ne usean vuoden aikana säästeliäisyyttään kerännyt. Napeissa voi olla mukana pätkä lankaa tai vanhaa kangastakin ja sekös minun mielikuvitustani kutkuttaa. Lieneeköhän tämä nappi siitä sulhasen palttoosta, tuo on varmasti sen juhla leningin nappi, tuo voisi kuulua ehkä vihkipukuun, tämä tääsen on taatusti kuulunut, jonkun lettipäisen tytön pirpanan kesämekkoon...jne... :)
Kotona sitten ihailen ja lajittelen aarteet lasipurkkeihin värien mukaan. Eivätkä napit tietenkään jää pelkästään ihailtaviksi, vaan päätyvät tyynyihin, Tildailuun ,valokuva kehysten somisteeksi, nukkekotiin jne...

Nappi höperyyteni juontaa juurensa lapsuudesta.
Mummuni ja Vaarini asuivat kanssani samassa talossa lapsuudessani. Ala-asteelaisena, vanhempien ollessa vielä töissä, isovanhempani sitten huolehtivat minusta. Vaari piti sylissä, luki paksuja Tuhannen ja yhden yön kirjoja, kiikutti tohvelissaan, opetti pelaamaan korttia ja katselemaan saksalaisia dekkarisarjoja :) Mummun kanssa ihailtiin tähtitaivasta ja kuutamoa. Muu huolen pito oli lähinnä ruuan laittoa, mutta hänellä oli maaginen, punainen nappipurkki. Tämä aarrearkku oli täynnä mitä kummallisempia nappeja. Nappeja, joilla pystyi pelaamaan jätkän shakkia, tekemään torneja, valutella niitä sormien välissä ja erityisesti ajatella, mistä takista tai vaatteesta mikäkin nappi oikein oli peräisin. Ja usein mummuni sitten kertoikin, mistä mikäkin nappi purkkiin oli kulkeutunut.
Mummuni on kuollut jo monta vuotta sitten, mutta punainen, aarteita täynnä oleva nappipurkki on kunnia paikalla kotonani. :)

3 kommenttia:

Mimmarna kirjoitti...

Olipa kaunis tarina!
Äitini on myös aina säästänyt kaikki napit ja nyt niitä on minullekin kulkeutunut, hyvä niin koska samaa nappihöperyyttä poden minäkin. Minulla ei ole vielä kuin yksi 3 litran taloustölkki täynnä, mutta se aika alkaa olla käsillä jolloin on siirryttävä värilajitteluun kuten sinä :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa! Omia mummujani en muista olen ollut niin pieni kun pois lähtivät mutta isomummun nappi purkin muistan tosi hyvin. Isohko (ainakin lapsen silmin) peltinen Fazerin karkki purkki. Muistan myös mummun leikkaamat maton kuteet ja kuinka hän niistä kertoili. Sietä juontaa minun rakkauteni räsymatoihin!

Piipa kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne! :)
Mummujen kertomat jutut ovatkin ihania ja kuinka he muistavatkin, mistä jokin nappi tai räsykuteen raita on matossa peräisin. Mielestäni matto tai vaate on jotenkin arvokkaapi, kun sillä on juuri jokin tarina, että tämä raita tässä kohden mattoa on siitä kesä mekosta :)