Tuhlaaja tyttö palaa

Nyt on reissattu Suomea pitkin ja poikin, ristiin ja rastiin. Kulkuvälineenä ei kuitenkaan toiminut kuvan potkuri, vaikka koko perhe varmaan olisi kyytiin mahtunutkin :)

Majapaikkanakaan ei toiminut kuvan talo, mutta silti oli hauska reissu! Nämä kuvathan olivat sieltä Tuurista Keskisen kyläkaupasta. Tuuri ei ollut kovin kummoinen, löysin kyllä sandaalit, mutta niistä ei nyt kaiketi kuvaa tarvitse näyttää ;D Reissussa tulee otettua paljon kuvia, joten luvassa totaalinen kuva ähky!

Blogiini on tullut paljon tunnustuksia, suuret ja lämpimät kiitokset kaikille niitä lahjoittaneille! Kiitos! Minäkin haluaisin niitä eteenpäin jaella, mutta nyt ei mene ymmärrykseen kuinka tänne bloggeriin kuvan saisin kopioitua (niin niin, tyhmä ei osaa ja laiska ei viitsi opetella), jos jollakulla on tietoa, otan kiitollisena vastaan!

Suomussalmella lapsuuden viettäneenä on aina jokin pakottava tarve ostaa jotain, joskus saa etsimällä etsiä, mutta useimmiten aina tarttuu jotain mukaan :) Käspaikasta ostin tuollaista pilkullista kangasta, oikein ihanaa Tildailuun. Oilolasta ostin itselleni ihanan väriset ja upeasti tehdyt sukat. Itsellä kun tuota taitoa ei ole (niin niin tyhmä ei osaa ja laiska ei viitsi opetella pätee kaiketi tähänkin kohtaan..hih!) Pysäyttäjästä, jossa on muuten Namellin tehtaan myymäläkin ostin sitten käsintehdyn, ruusun tuoksuisen saippuan ja vanhahtavia ruusu kortteja. Cindyn levy oli ihana löytö ;)

Yksi paikka missä pitää aina pysähtyä on Reijo Kelan Hiljainen kansa. Siellä voi syödä muurinpohja lettuja ja ihmetellä kansaa joka hiljaisena seisoo.

Näille "immeisille" vaihdetaan muuten talveksi talvi palttoot päälle ja kesäksi kesähepenet. Vaatteitakin voi vaihdella, periaatteella "heinäpään" paita yllesi ja oma vaate "heinäpäälle".

Joukossahan on aina persoonallisuuksia, tässä mielestäni ilmiselvä mummo :)

Tässä oikea turveturpa, laiskan puoleinen vanha poika ;)

Luonto Kainuun korpimailla on ihan omaa luokkaansa, Tupasvillat ovat koristeelleet suon valkoiseen huntuun.

Vielä ei kaikki aarteet olleet kypsyneet, mutta lupaus jo on, soiden makeasta kullasta.

Minun mummulani sijaitsee Kiantajärven rannassa. Lapsuuden kesinä aina paistoi aurinko ja kesäpäivät menivät rantoja kolutessa ja kiviä katsellessa. Vaikka nyt säät olivatkin sateiset niin juoksin pitkin hiekkarantoja ja uin paljon.

Tällaista tietä pitkin laskeudutaan mummulaan, kaunista, eikös?

Lapsena kiinnostavia paikkoja mummulassa oli paljon, eivätkä kaikki varmaan luvallisiakaan. ;D Uteliaisuus on kaiketi geeneissä, sillä nuorimmaisenikin oli heti innokkaana tutkimassa paikkoja.

Toisen roska on toisen aarre. En halua edes ajatella kuinka paljon juhannuskokkoon onkaan päätynyt kaikenlaisia vanhoja tavaroita (lue aarteita). Tässä kuitenkin isäni vanha koululaukku, vanhempieni mökin seinällä. Reikäisessä kattilassa huuhdotaan edelleenkin perunoita.

Ja sukuvika on jos suksi ei luista :)

Ajan ratas on armoton, kaiken haluasi pysyvän ennallaan. Onko mummula vielä mummula, kun asiat muuttuvat...no onhan se tietenkin! Mutta surullista silti, että näitäkään vanhoja ikkunoita ei ole kuin tämä yksi jäljellä.

Vanhoissa rakennuksissa on oma tunnelmansa, oma tuoksunsa ja tarinansa. Minusta on hauskaa kuunnella oven narinaa, tuulen huokailua nurkissa ja katsella pääskysten lentoharjoituksia.

Vesi on minulle tärkeä elementti, se on niin salaperäinen ja alati mieltänsä muuttava. Lapsena istutimme ruokoja rantaan ja leikimme riisin viljelyä ;) ovatkohan nämä kasvit istutuksemme satoa.

Lapsena hauskinta oli istua kivillä, paukuttaa kiviä isompia lohkareita vasten ja katsella minkälaisia kivet ovat sisältä. Isompana istuin rannalla, piirsin tai kirjoitin runoja. Laitoimmepa serkkujen kanssa pullopostiakin...kukakohan senkin sai :)

Toiseksi nuorimmaiseni oli myöskin innokas seikkailemaan ja hyppimään kiveltä toiselle, niin että välillä oikein hirvitti. Mutta hauskaa näytti olevan.

Vaikka ilmat olivatkin tuuliset ja sateisetkin, niin vesi oli aina kaunista.

Välillä aurinkokin pilkisti.

Vesi oli kylmää, mutta niin puhdasta ja kirkasta.

Kosken pauhunaa kävimme kuuntelemassa ja katselemassa Puolangalla hepokönkäällä.

Ja mitäpä tämäkään reissu olisi ilman ruusukuppeja, no ei mitään ;D

Nämä aarteet matkasivat meille Karstulasta, jossa ohi ajaessamme huomasimme pihakirppiksen ja näinhän siinä kävi :D

Niin suloisia!

Kupit ovat vähän isompaa kokoa kuin muut ruusukuppini, mutta oivallisia siis tee kupeiksi.