sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Nostalgiset ostokset

Sanotaan, että siitä tietää tulleensa vanhaksi, kun alkaa muistella vanhoja asioita. Lapsena paistoi aina aurinko, tuoksui pulla ja elämä oli huoletonta..niin ja kaikki asiat oli tietenkin paljon paremmin.

Kirpputoreilla vastaan tulevat "vanhat" esineet tuovat hymyn huulille ja muistojen virta on loputon. Kuvan lehti on vuodelta 1936 ja niin vanhoja asioita en kuitenkaan tunnusta muistavani, en vaikka toiseksi vanhin poikani ollessaan n. 4-vee, kyselikin että -"Oliko silloin äiti dinosauruksia, kun sinä olit nuori?" Niin eikä millään meinannut uskoa, ettei äiti ja dinosaukset eläneet samoihin aikoihin. :D :D

Kuvan lehti on kuitenkin yhtä vanha kuin talomme ja esiliinakin sopii oikein passelisti talon henkeen. Ja väitänpä, että noita tavaroita katsellessa tuoksuu ihan selvästi pulla, taustalla kuuluu musiikkia putkiradion soittelemana, puuliedessä palaa iloinen tuli ja pannukahvit ovat pannumyssyn alla hautumassa.

Ja jos vanhoja muistellaan, niin omasta lapsuudesta on jäänyt selvimpänä mieleen ihanat ukonilmat, kun teimme ystäväni kanssa majoja sisällä. Mummolassa vietimme Juhannusta monena kesänä, vintiltä haetut turkit päällä :D ja paistoimme makkaraa kokossa. Tuoksuista ihanimpia ovat tietysti mummolan aitan kupeella kasvavien villiruusujen tuoksu ja paistinpannulla tirisevät muikut ja ahvenet, NAM!

Pidän tässä pienen blogitauon, joten toivotan oikein aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!!! Terveisin Piipa

4 kommenttia:

Vekarus kirjoitti...

Kaipa minäkin olen vanha, sillä muistelen myös lapsuuttani lähes päivittäin, sillä lapset aina pyytävät kertomaan tarinoita siitä kun äiti oli lapsi :-)

Virpi kirjoitti...

Äitini mukaan vanhuuden merkit voi tunnistaa siitä että alkaa tykätä ruskeasta, beigestä sekä kukkivista kukista... Onko näitä oireita? :O) Itselläni valitettavasti ainakin...

Piipa kirjoitti...

Kiitos kommenteista! :)

Ihan täydelliset vanhuuden merkit on meikäläisellä :D :D kaikki täsmää!! Nuorempana inhosin ruskeaa ja nyt pidän, joten onhan se ihan selvä merkki :D

Meillä lapset myös tykkäävät kuunnella tarinoita lapsuudestani. Kaikki vanhat televisiot ja puhelimet ovat heidän mielestään tosi hassuja. Kerrat pojat esittelivät mieheni ja minun vanhoja lp-levyjä kavereilleen, että tulkaa katsomaan miten isoja cd-levyjä meillä on :D :D

Virpi kirjoitti...

Piipa - vaikuttaa vahvasti, että sitä se nyt sitten tosiaan on! Mutta älä välitä, meitä on monta! :O)