keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Tuhlaaja tyttö palaa

Nyt on reissattu Suomea pitkin ja poikin, ristiin ja rastiin. Kulkuvälineenä ei kuitenkaan toiminut kuvan potkuri, vaikka koko perhe varmaan olisi kyytiin mahtunutkin :)

Majapaikkanakaan ei toiminut kuvan talo, mutta silti oli hauska reissu! Nämä kuvathan olivat sieltä Tuurista Keskisen kyläkaupasta. Tuuri ei ollut kovin kummoinen, löysin kyllä sandaalit, mutta niistä ei nyt kaiketi kuvaa tarvitse näyttää ;D Reissussa tulee otettua paljon kuvia, joten luvassa totaalinen kuva ähky!
Blogiini on tullut paljon tunnustuksia, suuret ja lämpimät kiitokset kaikille niitä lahjoittaneille! Kiitos! Minäkin haluaisin niitä eteenpäin jaella, mutta nyt ei mene ymmärrykseen kuinka tänne bloggeriin kuvan saisin kopioitua (niin niin, tyhmä ei osaa ja laiska ei viitsi opetella), jos jollakulla on tietoa, otan kiitollisena vastaan!

Suomussalmella lapsuuden viettäneenä on aina jokin pakottava tarve ostaa jotain, joskus saa etsimällä etsiä, mutta useimmiten aina tarttuu jotain mukaan :) Käspaikasta ostin tuollaista pilkullista kangasta, oikein ihanaa Tildailuun. Oilolasta ostin itselleni ihanan väriset ja upeasti tehdyt sukat. Itsellä kun tuota taitoa ei ole (niin niin tyhmä ei osaa ja laiska ei viitsi opetella pätee kaiketi tähänkin kohtaan..hih!) Pysäyttäjästä, jossa on muuten Namellin tehtaan myymäläkin ostin sitten käsintehdyn, ruusun tuoksuisen saippuan ja vanhahtavia ruusu kortteja. Cindyn levy oli ihana löytö ;)
Yksi paikka missä pitää aina pysähtyä on Reijo Kelan Hiljainen kansa. Siellä voi syödä muurinpohja lettuja ja ihmetellä kansaa joka hiljaisena seisoo.
Näille "immeisille" vaihdetaan muuten talveksi talvi palttoot päälle ja kesäksi kesähepenet. Vaatteitakin voi vaihdella, periaatteella "heinäpään" paita yllesi ja oma vaate "heinäpäälle".

Joukossahan on aina persoonallisuuksia, tässä mielestäni ilmiselvä mummo :)

Tässä oikea turveturpa, laiskan puoleinen vanha poika ;)
Luonto Kainuun korpimailla on ihan omaa luokkaansa, Tupasvillat ovat koristeelleet suon valkoiseen huntuun.
Vielä ei kaikki aarteet olleet kypsyneet, mutta lupaus jo on, soiden makeasta kullasta.
Minun mummulani sijaitsee Kiantajärven rannassa. Lapsuuden kesinä aina paistoi aurinko ja kesäpäivät menivät rantoja kolutessa ja kiviä katsellessa. Vaikka nyt säät olivatkin sateiset niin juoksin pitkin hiekkarantoja ja uin paljon.
Tällaista tietä pitkin laskeudutaan mummulaan, kaunista, eikös?
Lapsena kiinnostavia paikkoja mummulassa oli paljon, eivätkä kaikki varmaan luvallisiakaan. ;D Uteliaisuus on kaiketi geeneissä, sillä nuorimmaisenikin oli heti innokkaana tutkimassa paikkoja.
Toisen roska on toisen aarre. En halua edes ajatella kuinka paljon juhannuskokkoon onkaan päätynyt kaikenlaisia vanhoja tavaroita (lue aarteita). Tässä kuitenkin isäni vanha koululaukku, vanhempieni mökin seinällä. Reikäisessä kattilassa huuhdotaan edelleenkin perunoita.
Ja sukuvika on jos suksi ei luista :)
Ajan ratas on armoton, kaiken haluasi pysyvän ennallaan. Onko mummula vielä mummula, kun asiat muuttuvat...no onhan se tietenkin! Mutta surullista silti, että näitäkään vanhoja ikkunoita ei ole kuin tämä yksi jäljellä.
Vanhoissa rakennuksissa on oma tunnelmansa, oma tuoksunsa ja tarinansa. Minusta on hauskaa kuunnella oven narinaa, tuulen huokailua nurkissa ja katsella pääskysten lentoharjoituksia.
Vesi on minulle tärkeä elementti, se on niin salaperäinen ja alati mieltänsä muuttava. Lapsena istutimme ruokoja rantaan ja leikimme riisin viljelyä ;) ovatkohan nämä kasvit istutuksemme satoa.
Lapsena hauskinta oli istua kivillä, paukuttaa kiviä isompia lohkareita vasten ja katsella minkälaisia kivet ovat sisältä. Isompana istuin rannalla, piirsin tai kirjoitin runoja. Laitoimmepa serkkujen kanssa pullopostiakin...kukakohan senkin sai :)
Toiseksi nuorimmaiseni oli myöskin innokas seikkailemaan ja hyppimään kiveltä toiselle, niin että välillä oikein hirvitti. Mutta hauskaa näytti olevan.
Vaikka ilmat olivatkin tuuliset ja sateisetkin, niin vesi oli aina kaunista.
Välillä aurinkokin pilkisti.
Vesi oli kylmää, mutta niin puhdasta ja kirkasta.
Kosken pauhunaa kävimme kuuntelemassa ja katselemassa Puolangalla hepokönkäällä.
Ja mitäpä tämäkään reissu olisi ilman ruusukuppeja, no ei mitään ;D
Nämä aarteet matkasivat meille Karstulasta, jossa ohi ajaessamme huomasimme pihakirppiksen ja näinhän siinä kävi :D
Niin suloisia!
Kupit ovat vähän isompaa kokoa kuin muut ruusukuppini, mutta oivallisia siis tee kupeiksi.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Ruusu kuppeloita ja muita tavaroita

Vaki kirpparillani minut tunnetaan hyvin ja myös hurahdukseni ruusukuppeihin. Omistaja myhäilee ja tokaisee tutun lauseen "Jaahas rouva on taas löytänyt kahvikuppeja." Keräilynihän on sikäli omituista, että kahvinjuonti ei luonnistu, olipa kuppi kuinka ruusuinen tahansa :D mutta kun ovat niin ihania! Juomalaseja löysin tälläkertaa myöskin, olivatkin hauskan vanhanaikaisia. Tai ainakin minulla tuli näistä niin mummula mieleen.
Valkoisen kannun olen saanut nuorena tyttönä äidiltäni ja siinä kaikki villit niittykukat näyttävät kaikista kauneimmalta!
Lempikukkani on Pioni, harmillista että kovimmat rankkasateet alkavat aina silloin, kun pionit aloittavat upeimman kukintansa. Tänä kesänähän saatiin rakeitakin ja ihanat pionitkin saivat niistä osansa. Sisustusliikkeissä olen nähnyt ihania silkkisiä pioneita, jotka on istutettu ruukkuun. Vain niin kovin kalliita, vaikka kauniita. Ajattelinpa tehdä sellaisen itse...saa nähdä mitähän siitäkin tulee, mutta tässä teko-pionin oksa Tiimarista, josta myös puinen kehys.
Ihanat, valkoiset, nimikoidut tyynyliinat olen saanut äidiltäni ja ovat hänen tyttönä tekemiään kapioita.
Eräs ihana lapsuuden muistoni on mummolasta, Kiantajärven rannalta. Kesään kuului ehdottomasti sauna, jossa tuoksui ihanalle vanhalle saippualle. Järvi kimmelsi ja pukuhuoneen keltaisen verhon takana, pörräsi kärpäsiä ja paarmoja. Kärpästen pörräys on siis aivan ehdoton kesän merkki ja vaikka en todellakaan pidä niiden pörräilystä ruuassani tai öiseen aikaan naaman päällä hipsuttelusta, niin kärpästen surinaa on muulloin hauska kuunnella. Ja ehkä minun ei tarvitse niitä alkaa listimäänkään, sillä tämän kärpäslätkän nähdessään kaikki öttiäiset kuolevat varmaan nauruun. :D :D
Kärpäslätkä Tiimarista ja lasipurkit kirpputorilta. Tyynyn olen ostanut Tampereelta käsityö messuilta.
Terassin siniset, kulahtaneet tuolit uudistuivat valkoisella maalilla.
Kesä iltaisin terassilla on hauska istuksia tuolilla, kuunnella ja katsella pääskysten hurjaa syöksähteyä taivaalla (no nyt on kyllä ollut noita rastaita enimmäkseen) ja haaveilla erilaisesta terassista. Siinä lasiovet avautuisivat tuosta ikkunan kohdalta, olisi katos ja ristikko kaiteet, portaat laskeutuisivat edestä päin kukkapenkkien reunustamalle pihalle. Möhkälemäisen betonijärkäleen korvaisi puinen terassi. Sitten joskus haaveelle olemme jättäneet jo varauksen....emme vaihtaneet vanhaa ikkunaa muiden ikkunoiden mallisiksi (ikkuna remontin yhteydessä) ja oven maalauskaan ei ole edistynyt (vaikka tarvetta olisikin) ,sillä mitä turhaan maalaamaan ovea, jos se joskus poistetaan kokonaan...sitten joskus.
Kesä illassa tuoksuu ihanasti pihajasmike ja villiintyneiden omenapuiden alla, viinimarja pensaiden vieressä on pieni sininen tupa, jossa oma pitkätossumme pyöräyttää käden käänteessä herkkuja yksinkertaisista aineksista, kuten heinästä ja hiekasta. Sillä se on helppoa kun sen osaa :)

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Ompeloin

Olen huono katsomaan televisiota, digiajan myötä keittiössämme ollut telkkari sai lähtöpassit ja minun töllön töllöttämiseni on aika minimissä. Teen käsitöitä ja ompeluksiani keittiönpöydän ääressä, eikä nyt voi sivusilmällä tiirata televisiota kuten ennen. Olenko jäänyt jostain paitsi? Tuskin!
Perheellämme on kuitenkin tapana silloin tällöin (nuorimmaisten mentyä jo nukkumaan), viettää eräänlaisia "leffailtoja" saunan jälkeen, syöden samalla jäätelöä . Emme omista laajakuva kankaita tai muitakaan hilavitkuttimia, joskus on poppareita tai sipsiä..yleensä ei. Toiminta ja komedia kokoaa meidät sohville ja nojatuoleille istumaan, silloin kahdella vanhimmalla tulee yleensä kiista kumpi saa kääriytyä siihen ainokaiseen huopaan...kun on niin kylmä :D
Kirpputorilta kerran ostin tällaisen kankaan. Pöytäliina lenteli kodissamme, milloin pölyyntyen laatikossa, milloin toimien verhona, kunnes keksin että tämähän on oivallisen kokoinen peitto. Eurokankaasta valkoista lakanakangasta taustaksi ja ohutta vanulevyä täytteeksi. Ompelukoneella ompeloin yhteen ja koneella tikkaukset reunoihin, eipä tarvitse palella tai ainakaan kiistellä.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Ollaan vain ollakseen, ollaan maalaillen..

Hyvä on, hyvä on...en laula enää. :D
Niin talon julkisivun maalauksestahan tässä ei ole kyse, vaikka joskushan sekin on sitten edessä, HUI!
Tunnette varmaan ihmistyypin, jolle tärkeintä on se mitä muut hänestä ajattelevat. Sisustaessaan tämä lajinsa höperöitynyt edustaja, sisustaa ennenkaikkea muille. Tärkeintä kun on, että koti on kaunis lavaste, joka miellyttää ennenkaikkea muiden silmiä.

Höperön sisustajan eräs tunnusmerkki on suunnitella kotinsa keittiöremontit ja muut sisustusjutut, niin että lasten lakkiaisissa ja rippijuhlissa on kotona aivan uusi ilme.

No niin..olihan tämä yleistämistä....ja ennenkuin kukaan alkaa availemaan pakaste hernepussia ja vetämään herneitä nenäänsä, niin kerron että minä kuulun myös tähän höperön sisustajan, joitakin piirteitä omaavaan lajiin!
Siivoaminenkin on mielestäni paljon hauskempaa kun saa sommitella ja luoda "asetelmia"....tai siis ainakin yrittää, meillähän se tietenkin tarkoittaa sitä että kaikki asetelmat täytyy sommitella katonrajaan, jotteivat nuorimmaiset riko ja hajota kaikkea.
Huonopuolihan on vain se, että itsellä kun tuota pituutta ei ole kuin se 150cm, niin eipä tule omastakaan asetelmien ihailusta mitään :D :D Vaikka säilyypähän tavarat ehjinä, kun en ole niitä omilla rähmäkäpälilläni hajottamassa.
Höperön sisustajan minusta tekee se, että juuri ennen pojan rippijuhlia kuisti piti maalata valkoiseksi....tai siis appi maalasi, minä leivoin kakkuja ja nättiä tuli..ainakin maalauksista. Vaikka eipä näistä kuvista oikein mitään näy, kun en viitsinyt ottaa kuvia lattialta, sillä siellä on kaapin maalaus projekti kesken :D niin tyypillistä..heh!
Eikös tämä höperyys ole silti anteeksi annettavaa, jos ennen kuvat näyttävät tältä! Tämä minttujäätelö lookki, kun alkoi jo kertakaikkisesti tympiä.
Ja kaikki jotka remontin pyörteissä elävät, tietävät että on ihanaa saada jotain edistymäänkin. Sillä joskus remontoiminen on tylsää!(Oikeastaan melko usein..heh!) Aina puuttuu jotain, joko rahaa ostaa materiaalia, aikaa asentaa se materiaali paikalleen ja rahaa ostaa uutta materiaalia, kun ajan puutteen vuoksi se edellinen materiaali on vääntynyt, maali kuivanut jne. :D
Jos siis innostuksen remontoimiseen saa siitä, että edessä on juhlat, niin siitä vaan!
Vanhassa talossa asuvana, kun täytyy kuitenkin myöntää, että sitä remontoitavaa riittää. Ja jos kuisti saikin hiukan maalia pintaansa, niin niitä rempallaan olevia paikkoja on PALJON! Apua..huomasikohan joku vieraista :D :D Vitsi!
Ja niin mukavaa kuin kotiin onkin saada uutta ilmettä, vaikka vain maalaamalla, niin remontoimme kuitenkin itsellemme. Koti on meidän näköisemme ja muuttuu alati lasten ja omien innostusten mukaan...eli kokoajan :)

Ja Ei...ei tämä ole valmis! Joskus sitten ne valkoiseksi maalatut helmiponttapaneelit seiniin, lattian laitto yms. kivaa. :P Haaveissahan on tehdä myös lämmöneristys ja jonkinsortin ilmastointikin, sillä nykyisellään kuistin käyttö on vähäistä siitä syystä, että talvella kuisti on kuin pakastin ja kesällä kuin sauna. Sisustuskirjojen selailu sohvalla, tuulen hulmautellessa valkoisia pitsiverhoja on siis kaukana siintelevä haave! Ehkä sitten joskus....jaa kolmen vuoden päästähän olisi ne seuraavat rippijuhlat! ;D

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Tilda ovi-kranssi ja muuta kivaa :)

Pojan rippijuhlat ovat onnellisesti ohi. Kyllähän se olo kirkossakin oli haikea, kun esikoinen ei olekaan enää ihan vauva :D
Rippijuhlaa edeltävänä iltana voileipäkakkujen teon välissä, sain valmiiksi tämän kranssin.


Kankaat ovat pellavaa ja ostettuja Eurokankaasta. Kirjonta oli aika vaikeaa, kun tuo pellava oli niin harvaa. Mutta pidän kyllä mallista valtavasti, jouluksihan voisi vaihtaa vaikka jouluisemman sydämen.

Tässäpä vielä yksi syy blogin hiljaiseloon. Mieheni täytti viime vuonna 40v ja sitä juhlistimme vasta nyt, eli eilen hyppimällä, pomppimalla ja käsiä yhteen paukuttamalla. Eikä kukaan tullut sanomaan, että älkää niin isosti hoilatko ;D Olipa muuten mahtava fiilis! Lämpimät kiitokset ihanalle lapsenvahdillemme!
Kotona tuntuikin sitten niin hiljaiselta ja rauhalliselta ;D korvatulppia ei ainakaan tähänpäivään mennessä ole tarvittu, vaikka eihän sitä tiedä ;D