sunnuntaina 1. marraskuuta 2009

Kaikenlaista kivaa

Joulupukin muori on ollut niin naimisissa ompelukoneen ja hys hys juttujen kanssa, ettei ole ennättänyt blogiaan päivittämään pitkästä aikaa. Tässä kuitenkin pieni kuva pläjäys, mitä kaikkea sen ompeloinnin lisäksi on tullut tehtyä.

Kyseisen pikarin Joulupukin muori osti kirpparilta, kauniin mallinen ja tukeva, mutta muori ei välitä oikein muista juomisista kuin glögistä, joten pikari saa toimia kauniina kynttilänjalkana. Muori somisti pikarin tietysti Vintage kuvalla, pitsillä ja nauhoilla. Kynttilä pysyy tukevasti pystyssä merisuolassa ja steariinitkin on helppo siitä pinnalta nappaista pois. Mutta olkaahan sitten varovaisia niitten kynttilöiden kanssa!!
Muistatteko silloin ennen, kun joka seinältä piti löytyä ainakin yksi matkamuisto viuhka ja eipä tarvinnut joulupukin muorinkaan mennä merta edemmäs kalaan, kaupat olivat pulloon mitä erilaisempia viuhkoja ja mitä suurempi, niin sitä upeampi tietenkin. ;D ;D No muorinkin on todettava että ajat muuttuvat, mutta kun roskiinkaan ei kaikkea raaski heittää voi turvautua aina tuunauksen innostavaan maailmaan.

Tämän viuhkan olen alunperin saanut lapsuuden kaverilta Espanjan tuliaisina, jäljestä päin se on toiminut neitini prinsessa leikeissä, kunnes koki kovan kohtalon ja hajosi käsiin. Prinsessa on taatusti saanut tehokasta löyhyttelyä, oli viuhka parka niin kärsineen näköinen.
Eipä muuta kuin mallin mukaan kankaasta sopiva palanen, rungon korjausta, maalausta, kuvilla ja pitsillä sekä tupsulla somistusta ja keplaa taas prinsessalle...ainakin koristeeksi :)
Ja jottei muorin tarvitse olla jouten, on luvassa lisää tuunattavaa, kunhan kaikelta puuhalta muori niihin ennättää paneutua.
Tästä pilkku laukusta valkoinen rusetti veks ja jotain muuta hörsökettä tilalle, ja jopas kelpaa sen kanssa kuljeksia.
Glögit hörpitään ruusukupista ja rusinat säilytetään suloisessa posliini kulhossa.
Ja ette ikinä arvaa mitä tuosta puisesta kynttilänjalasta on tulossa ;D :D
Ja kaikki on kultaa mikä kiiltää...no ainakin sinnepäin :) Tuunaamaan tuunaamaan :)
Suloisilla lusikoilla glögiä on hauska hämmentää, mutta kauniista tuikkukiposta taitaa kuitenkin tulla jotain nukkekotiin...sitten joskus :D

tiistaina 20. lokakuuta 2009

Jouluksi kotiin

Joulu koristeiden hurja muodon muutos, on ollut edelleen käynnissä. Ja kaikenlaista pientä kivaa on tullut tuunailtua.
Tiimarin vanhat punaiset, ihan kivat taulut uudistuivat, valkoisella luukilla ;) ehkä enemmänkin talvinen kuin niin jouluinen ilme, mutta tykkään! :)
Sekalainen kokoelma kaikenlaisia värikkäitä koristeita ja palloja, saivat myöskin uutta ilmettä.
Maalia, ruusuisia kiiltokuvia ja hilettä. Aikas romanttinen ilme, näistä tykkään erittäin paljon :)
Maalia, vanhan kirjan sivuja, lakkaa ja leimasin kokeiluja. Tulos ihan hassu ;D
Lopuissa olikin niitä jo aiemmin esittelemääni tekniikkaa, eli maalia, nauhaa ja vintage-kuvia.
No myönnettävä on, että tämä kuva on se kaikista jouluisin :D :D mutta minulla on niin paljon värikkäitä joulukoristeita, että kodistamme tuskin tänäkään jouluna pelkästään valkoinen tulee :D vaikka osankoristeista tuunasinkin. Punaista nyt ainakin pitää olla!!
Kuvan violetille tähdelle en ole vielä saanut tehtyä uudistunutta ilmettä. Tarkoitus olisi spray maalata tähti ensiksi, mutta oli pullo mennyt tyhjäksi, (tietysti) joten saa odottella tuunaustansa. Yhden koristeen takia en nimittäin ala kallista maalia ostaa, vaan sitten kun muutakin tuunattavaa :D

sunnuntaina 18. lokakuuta 2009

Tunnustan tunnustan

Syysloma on sujunut sutjakkaasti oleillen, leipoen, kirpparilla kierrellen ja portaikon seinää purkaen.
Blogiini kurkatessa minua odotti kaksi ihanaa yllätystä. Kaunis kiitos näistä tunnustuksista! Lämmittivät todella paljon mieltä!!!

Tämä tunnustus on Jaanalta ja tunnustukseen liittyi tietysti tehtävä ;) Tämä ihanuus täytyisi osata jakaa seitsemälle suurenmoiselle bloggaajalle ja linkittää heidät postaukseensa.

Minulta tunnustuksen saavat:

Sirkka kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!! Ja Sirkan ottamissa kuvissa on tunnelmaa, rauhaa, harmoniaa ja kauneutta!!

Anne kuvista välittyy, että hänellä on kyky luoda ja löytää kauneutta ympärilleen ja sommitella ne kauniisti!!

Anne, Kaunis pieni elämä blogista. Upeita tuunauksia, oivalluksia, kauniita vaatteita, leipomuksia ja kaikessa elämän maku mukana! Upea ja ihana blogi!

Malla, Villa Honkasalo henkii tunnelmaa, rauhaa ja harmoniaa!! Talon remonttia ja upeita muutoksia ja mahtavia oivalluksia on ihana seurata!!

Minnalle, hänellä on ihan uskomaton kyky löytää kaikkea kaunista Taloon maalle ja tarinat ovat aina niin hyväntuulisesti kirjoitettuja!!

Sara, Kaunis, ihana, rauhallinen ja paljon paljon muitakin sanoja voisi liittää hänen blogiinsa. Upeita kuvia katsellessa tulee aina niin levollinen olo!!

Eliisalle, tämä nainen se on osaava, aikaansaava ja taitava, olipa kyse nukkekodeista tai vaatteista!!


Ja tunnustuksen saajan pitää kertoa seitsemän asiaa itsestään, mitä muut eivät sinusta tiedä. No huh huh näiden perusteella sitä varmaan vaikuttaa ihan pöljältä :D, mutta tässä tulee tunnustuksia :)

1) Asun täällä etelä Suomessa, mutta aina esittelen itseni Kainuulaisena ja murrekin tietenkin paljastaa sen heti.

2) Minulla ja miehelläni on 33cm pituuseroa :D :D Minun lyhyys ja tumma tukka selittyvät hippusella lappalaista verenperintöä ja kesakot taas ovat punatukkaisten savolais juurien verenperintöä... niinpä on siinä geenejä kerrakseen ;D

3) Kuulun kirkkoon, mutta olen enemmänkin uskonnollinen kuin uskovainen. Kirkossa tulee käytyä lähinnä häissä, hautajaisissa jne. Silti olen sata varma, että näin lapsena enkelin, kun olin jäädä rekan alle ja uskon, että rukouksilla on ihmeellinen voima.

4) Olen nähnyt ennalta asioita, kuten lasteni sukupuolen ja ulkonäön heitä odottaessani. En ole silti mikään selvännäkijä, enkä osaa ennustaa. Joten lottonumeroita ei ole tullut nähtyä, voi harmi :D :D

5) En ole koskaan ollut humalassa, eikä ole tarvettakaan! Kalja on pahaa ja punaviini pissittää ja jos alkoholi pitää sotkea kaikkeen mahdolliseen, ettei se maistuisi, mitä järkeä sen lipittämisessä edes on?

6) Olen puhelias, touhottaja ja tulistun herkästi. Silti en voi ymmärtää niitä tuiki tuntemattomia ihmisiä, jotka pystyvät arvostelemaan tai puhumaan pahaa. Ei sovi minun ymmärrykseen!

7) Perhe on minulle kaikki kaikessa ja jokainen päivä on uusi ja erilainen. Olin päättänyt etten laita lapsia, enkä ota miestä ristikseni! Onneksi ihana mieheni on saanut minut toisiin aatoksiin ;D yksi neropatti, pikkuinen eukko ja viisi lasta = seitsemän henkinen perhe, ja seitsemän on oikein kiva luku!! Joten tässsäpä olivat nämä seitsemän tunnustusta :)

Ja tunnustukset jatkuvat :)
Mellen ja minun blogista tällaisen ihanuuden!! Lämmin kiitos tunnustuksesta, ihan tässä häkeltyy!!

Säännöt:
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Maku: Pepsi Max ja jäätelö, yhdessä tai erikseen Nam nam!

Kuulo: Ukonilma, rankkasade, lintujen laulu, pakkaslumen narskunta.

Haju: Vauvat :) vastapesty pyykki, ruusut.

Tunto: Nukkuvan lapsen hiukset, kissanpoikaset, auringon lämmittät kivet.

Näkö: Kuutamo, tädet, järven kimmellys.

Tätä haastetta en nyt jatka eteenpäin, mutta ota mukaan halutessasi :)

maanantaina 12. lokakuuta 2009

Iloisen Harakan aarteet

Iloinen Harakka pitää kaikesta kiiltävästä tai ainakin himmeästi hohtavasta. Kirppari kierroksen saalis on siis kiiltävä ja erittäin edullinen ja sekös Harakkaa naurattaa.
Kenenköhän mummelin kampauspöydällä tämä sydänrasia on viimeksi viivähtänyt, Iloinen Harakka tuumii ja silittelee aarrettaan, oi miten kertakaikkisen oiva löytö!
Ja niin, tuumii Iloinen Harakka, jos tähän nyt laittaisi kampauspöydälle kuvan vaikka itsestään ja sulhostaan..olisiko se liikaa? No kehykset ovat kuitenkin upeat, niin ja kiiltävät. Ja Harakka on jälleen iloinen.
Iloinen Harakka rakastaa hyvää ruokaa, mikä valitettavasti näkyy hänestä päällekin päin. Nyt Iloinen Harakka voi kuitenkin nauttia myös silmän ruuasta, mikä ei onneksi ole lihottavaa.
Tämän lautasen Iloinen Harakka on löytänyt kirpparilta jo aikaa sitten, mutta nyt sen pariksi löytyi kaunis ja patinoitunut kynttilänjalka. Ja Harakka on hyvin hyvin iloinen!
Sillä Iloinen Harkka aikoo askarrella näistä tällaisen upeuden ja olla hyvin iloinen. Iloisen Harakan mieltä ilahduttaa myös ostosten loppusumma 6e, vähemmästikin sitä saa olla iloinen.

Lopuksi Iloinen Harkka haluaa toivotella oikein ihanaa syyslomaa muille iloisille Harakoille!!

tiistaina 6. lokakuuta 2009

Kirpparilta kahmittua

Tervehdys taas pitkästä aikaa, täällä ollaan ja terveenä porskutetaan eteenpäin. Porsastelu tauti ei ole vielä iskenyt, mutta kaksi flunssa aaltoa on perheessä ihan kiitettävästi pyörinyt.

Tässäpä esittelyssä eri kirppari kierroksilta kahmimaani tavaraa.
Itse en hallitse tuota virkkausta, joten tällaiset kauniit liinat ovat aivan ihania löytöjä, varsinkin jos hintana on 10 centtiä, niin...toisen roska on toisen aarre! Pidän erityisesti tuosta väristä ja ajattelin sen jonkun tyynyn päälle laitella, kunhan nämä muut hys hys hommat hiukan hellittävät. ;D
Niin ja nappeja, niitäpä tietenkin :D
Näitä suloisuuksia löysin kuuden kupin verran, näistä kupeista joulu glögi maistuu varmaan taivaallisen ihanalle :) Mistäköhän löytäisi vielä yhden kipaleen, niin sitten olisi kaikille omansa? Jospa tulee vastaan jossain, toivossahan on hyvä elää.
Voitteko uskoa, että meillä isoimmat lapset juovat glögiä myös kylmänä, sellaisena jano juomana! Hyh sanon minä, niin taivalliseen makuun eivät nämä kupitkaan yllä, että minä voisin kylmänä glögiä nauttia. No makunsa kullakin :)
Kirppari kierroksen saaliiksi sain myös ison kasan kuppeja. samalla kuviolla isompia ja pienempiä kulhoja.
Olo on kuin prinsessalla, kun näistä kupeista muronsa popsii.

Hassu juttu muuten, että näitä meikäläisen kirppari kuppeja vieraat aina käsittelevät hirveän varoen. Samalla hyllyllä on sulassa sovussa Pentikin kulhoja ja sitten näitä kirpparilta löytämiäni ja aina on sama kysymys, saako näitä ottaa, vai ovatko nämä juhla käyttöön?!! Hinta vertailussa Pentikin kupit peittoavat nämä kupit mennen tullen, mutta ovatko nämä sitten arvokkaamman tai kalliimman näköisiä, mene ja tiedä? Kestävyys testissä nämä kupit kyllä voittavat Pentikin kupit, mikä on kyllä suoranainen ihme!! Lujuus testissä kun kupit saavat olla päivittäin seitsemän henkisessä perheessä. Ainut paikka mihin näitä kuppeja ei voi laittaa on mikro, mutta tiskikoneessa pyörivät kyllä päivittäin, kuten ruusukupitkin. (Vinkiksi! Posliini astioiden siirtokuvat pysyvät hyvinä, kun ei käytä tiskikoneen kuivaus ohjemaa, jota emme käytä kyllä muutoinkaan.)

Ehkäpä tästä pitää päätellä, että elämä on yhtä juhlaa :)
Kirpparilta myöskin tämä suuri ja kaunis, ja uskomattoman halpa teekannu. Kannun kyljessä oli tumman vihreitä maali roiskeita, jotka ehkä selittivät halvan hinnan. Maaliroiskeet lähtivät tiskiaineella ja karhunkielellä kevyesti pesten.
Tässä toisessa kuvassa näkyy paremmin nuo kauniit koukeroiset kuviot. Nyt kun oppisi vielä keittämään hyvää teetä. Minä saan aina niin vahvaa aikaiseksi, että sukat pyörii jaloissa ja järki seisoo päässä :D :D

keskiviikkona 23. syyskuuta 2009

Tarpeelliseksi tuunattua

Syksyn pimenevissä illoissa kynttilät ovat kauniita, joten kynttilänjalkojakin on kertynyt meikäläisen kaappeihin ihan riesaksi asti. Suurille lautasille, vadeille ja tarjottimille on kiva myöskin asetella kynttilöitä... niinpä niitäkin sitten löytyy. ;D
Sen lisäksi löytyy joitakin käsityökirjoja, joissa neuvotaan tekemään vanhoista tavaroista, jotain uutta.
Kun yhdistetään vuosia sitten Anttilasta ostamani metallinen kynttilän jalka ja viimevuonna Tiimarista ostamani puinen lautanen, liimataan ne yhteen ja suditaan öljymaalia pintaan saakin aikaiseksi jotain näin hienoa ja tarpeellista! :)
Tuohon päällehän sopisi sellainen lasinen kupu täydellisesti, no ainahan saa haaveilla.
Tämä idea ei siis ole omani, vaan kirjahyllyssäni vuosia lojuneesta kirjasta, Tee vanhasta uutta. Taitaa olla peräti ensimmäinen idea, jonka kirjan pohjalta toteutan :D :D
Ohjeessa puinen lautanen on kiinnitetty ruuvilla, puiseen kynttilänjalkaan ja maalattu hopeamaalilla. Harmittaa, että olen myynyt kaikki puiset kynttilänjalkani, sillä tämä on todella kiva idea... no ehkei näitäkään tarvitseisi olla miljoonaa kappaletta, ehkä tämä yksi riittää? :D Ellei sitten kirpparilla tule vastaan jotain hyvää ja halpaa kynttilän jalkaa vastaan. ;D ;D

maanantaina 21. syyskuuta 2009

Remonttia ja pojan huone

Ehei, arvasitte väärin! Nämä kuvat eivät ole autiotalosta tai ulkovarastosta. Kyllä nämä kuvat ovat ihan meidän yläkerrastamme ;D Vaikka pidänkin kulahtaneesta ilmeestä, niin ehkä tässä on se raja, ihan näin kulahtanutta ja ränsistynyttä ei tarvitseisi olla.

Niin remonttimmehan ryöstäytyi hiukan käsistä. Tyttären huoneen lattia oli ihan pakko hioa ja siinäpä sitä sitten samalla hiottiin, pojan huoneen lattiaa ja hiukan tätä käytävääkin :P joka odottelee sopivaa hetkeä, jolloin päästäisiin sitä maalaamaan.

Muuttaessamme tähän kotiimme yläkerta oli kylmä ja asumaton ja huoneista kuljettiin läpi. Eräs ihmetyksen aihe oli, nimittäin missä ovat ovet?! No niitä ovia sitten löytyi pihalta, lumen alta... kyllä vain ihan tosi juttu. Myös saunan vintillä oli kasa ovia. Niin ja kaikki erilaisia, kuluneita, rikkinäisiäkin, saranattomia ja karmittomia jne. jne.
Vanhaan taloon sopivat vanhat ovet ja kun ovia nyt joitakin löytyi, niitä olemme koittaneet sitten hyödyntää.
Jeps ovat kaikki erilaisia, eri levyisiä ja rivattomiakin, mutta ovia kumminkin. Joskus nämäkin pitäisi kunnostaa, mutta se joskus kuulostaa niin hyvältä, niin vielä ei ole tarvinnut hommiin ryhtyä ;D ;D

No niin tästä ovesta pääsemme siis pojan nykyiseen huoneeseen.
Tässä tuiki tärkeä vempele, tämän ääressä se meikäläinen tälläkin hetkellä istuksii ja naputtaa näppäimistöä :D Ja tuo huoneesta toiseen seikkaileva tuoli vaihtunee joskus :)
Verhot on samat kuin ennenkin, saavat kelvata ainakin näin aluksi.
Koulupöytäkin kaipaisi uutta maalia pintaansa, no kaikki aikanaan.
Aiemmin tuunaamani koukut päätyivät tänne ja kiva oli saada nämäkin talosta löytyneet aarteet esille ja käyttöön. :)
Tätä huonetta ei hevillä uskoisi 13-vuotiaan pojan viikarin huoneeksi. Voisi kuvitella, että nytpä äiti on päässyt sisustamaan. Asia ei kuitenkaan ole niin. Lapset ovat hyvin erilaisia ja toiseksi vanhin poikamme ei vain tykkää turhista kuvista tai tavaroista ympärillänsä ja ettepä usko miten nopeasti hänellä huoneen siivous sujuu :)

Vanhoista tauluistakaan hän ei huolinut muita kuin korkkitaulun ja senkin kehyksiltään mustaksi maalattuna. Jottei seinät olisi aivan kaljut, niin tällaisen taulun poika huoneeseensa huoli ja minunkin mielestäni tämä on aivan ihana.
Taulu on ostettu Maskusta.
Pojan huoneen tärkein uudistus oli tietenkin uusi sänky. Siihen poikani tahtoi sängynpeitteeksi valkoisen peitteen ja tyynyt ja ette arvaa miten ällistynyt olin!! Lieneekö tämä meikäläisen valkoisen ihannointi tarttunut poikaankin :) No väriä huoneeseen antavat kauan sitten kutomani matto ja edellisessä huoneessa ollut sininen rahi, josta voi tehdä vuoteen yö-kylään tulleille kavereille.
Huoneesta puuttu vielä yöpöytä, se on vielä maalauksen alla, nyt ajan vain tahtoo viedä omppu meri ja hys hys jutut ;) joten kuvia yöpöydästä myöhemmin.