torstai 16. heinäkuuta 2009

Pieniä ilon aiheita

Tiedätte varmasti tunteen, että kun jostain asiasta haaveilee kauan ja sitten yhtenä päivänä se onkin totta, silloin on ihan mahtava fiilis!! :) ,

Tätä kyseistä puriste lasisista kanaa olen silitellyt ja katsellut ja ihaillut tooosi kauan kirpparilla. Hinta on aina hiukan tippunut ja minä olen tuuminut joko ostan. No nyt se piti sitten ostaa vaikka hintaa oli meikäläisen kukkarolle vieläkin turhan paljon :P mutta on tämä niin kaunis, ehjä ja aivan täydellinen. Tällaisesta olen haaveillut niin kauan :) Tulisi jo pääsiäinen :D vaikka tämä kananen saa olla hyllyn päällä kaunistuksena kesät talvet :)
Mutta toisenlaisiin pieniin ilon aiheisiin. Kohta kypsyvät omenat ja niitä näyttäisi tulevan taas paljon :) Kypsyvien omenien tuoksu on aivan ihana!
Ja tämä ihanuus..tuoksuu aivan ruusuille ja hiukan mansikoille ;D vaikka Pihajasmike onkin. Muistan ensimmäisen kesän täällä kodissamme ja kun tämä hurmaava pensas aloitti kukinnan. Olimme mieheni kanssa niin ällistyneitä, kun kamalana risukasana pitämmämme pensas yllätti meidät täysin :) ja aina yhtä yllättyneitä olemme joka heinäkuu :)

Harjaneilikat ovat myös ihan hassuja, putkahtelevat vuosittain milloin mistäkin kukkapenkistä. Mutta siinäpähän putkahtelevat, minua ei haittaa..siellä rikkaruohotkin reuhottavat..kuka nyt helteellä mitään jaksaa kitkeä, niin tai sateella ja pilvipoudalla on liikaa hyttysäi tai muuta tärkeää tekemistä..jne ;D ;D
Pelargoniat intoutuivat saavissa kunnon kukintaan, uusia kukkia putkahtelee koko ajan ja nuppujakin on lisää..mikähän lienee salaisuus :) ehkäpä pitäisi kysyä herralta kaksi vee, joka aina mehun loppunsa käy kukan juurelle kippaamassa :)

10 kommenttia:

MariaK kirjoitti...

Voi tiedän tuon haaveilu-tunteen! MEillä myös nuukaillaan rahasta tämän raksan takia ja moni asia on haaveilu-listalla odottamassa vuoroaan. Sitä ilon tunnetta, kun sen haaveilemansa saa! Kananen on kaunis -älä jätä sitä pääsiäistä odottamaan! Voisihan siellä asua vaikka kukkia, tai äitin herkkuaarteita pikkuisille... :))

Pihakuvat on kauniita! Meille on loistojasmike tulossa -tuleekohan siitä yhtä ihana? Edes joskus?

Suvi. kirjoitti...

Ihana kuulla, että joku osaa vielä nauttia omenoiden kypsymisestä! Omat vanhempani ovat jo kauan aikaa sitten luovuttaneet 20 puunsa kanssa ja kärräävät vaan pudonneet hedelmät suoraan kompostiin.
Alkuun siellä syötiin omenaa kyllä jokaisessa mahdollisessa muodossa, muutaman syksyn jälkeen äitini kuitenkin luovutti ja ehkä hyvä niin. Näin tauon jälkeen (ja kun ei itse tarvitse olla niitä omppuja haravoimassa) sitä osaa jo ihan pikkuisen nauttia niistä :)

Piipa kirjoitti...

Kiitos kommenteista!! :)

Olen usein miettynyt, että olisivatko ne haaveilemani tavarat niin rakkaita, jos ei olisi niin hirveästi tarvinnut säästellä ja haaveilla?? Hyvä idea tuo kanasen käyttöön otto, sinnehän voinkin piilottaa keksejä..ne kun meidän perheessä hujahtavat hetkessä parempiin suihin :)

Omenoiden kanssa ongelmana on aina se kun niin paljon kypsyy sitten kerralla ja kaikki perheen jäsenet eivät voi syödä raakana koko omenoita. Kyllähän meilläkin lapset alkavat aina vihjailla sitten, kun sitä omenaa alkaa olla kaikissa muodoissa, että tekisitkö äiti välillä omenapiirakkaa, ilman omenaa :D :D tästä on tullutkin perheessämme sellainen lentävä lause :D

Omenoista olen tehnyt myös paljon valmiiksi lohkottuja paloja, joihin olen ripotellut kanelit ja sokerit valmiiksi ja pakastanut. Hyvin ovat säilyneet ja talvipakkasilla on kiva tehdä sitten omenapiirakkaa :)

Eliisa kirjoitti...

Aivan ihana kana!! Kelpais mullekin. Se on ihan kauheeta, kun kiertää kirppikselä -aika usein on mitä ihanampia juttuja, hinta vaan aivan tolkuton. Kaivelin yhtä vanhaa metallista isohkoa rasiaa - syystä, että hintaa purkilla oli 20e enkä olisi millään viitsinyt maksaa sellaista hintaa. Yritin laskeskella lankarullien ja nappien määrää, koska sisältö kuului hintaan. Rasia jäi kuitenkin sinne , koska ei itsessään ollut niin "huippu" - huomasin, että se siältö houkutteli mua enemmän. ja lankarullia ja nappejahan mulla jo on...

Kaunis on sun puutarha varmasti! Pihajasmike on kaunis ja omenat! Meillä ei ole omenapuuta lainkaan, joten nautin naapurin tontilla olevista.

Mi kirjoitti...

meille tulee myöskin paljon omenia. itse myöskin pakastan lohkoja ja koko talveksi on pannari, piirakka sekä uuni omenaa...

Anne kirjoitti...

hei, löysin blogiisi ja ihastuin ompeluksiisi :) Olet kynnä taitävä ompelija! ja kaikkea kaunista olet luonut. Saanko lisätä blogisi listaani?
Hyvää kesän jatkoa sinulle!:)

Piipa kirjoitti...

Kiitos taas piristävistä kommenteista! Nukkumaanhan tässä tietenkin pitäisi mennä, mutta kun ei malta ;D

Usein jää oikein harmittamaan jos rahapussi ei anna myöten jonkun ihanuuden ostamiseen ja kyllä jotkut kirppareilla hinnoittelavat kaiken rikkinäisenkin hurjin hinnoin.
Anne tietysti saat linkittää blogini :)

malla kirjoitti...

huomenta!:)ponkaisin heti vastavierailulle!
se on kyllä ihana tunne,ku jotain haaveilee ja aatteloo,että täysin mahotonta,ni sitte se onki yhtäkkiä totta.
eikä sillä oo väliä,onko kyseessä iso vai pieni juttu,tunne on Aina yhtä ihana:)
sateiset terveiset täältä:)

Viivu kirjoitti...

Satuin tänne Villa Honkasalon kautta. Ihania juttuja olet tekaissut!

Piipa kirjoitti...

Kiitos komenteista ja kehuista, lämmittävät aina niin mieltä :)
Tuo on ihan totta, että on ihan mahtava fiilis kun löytää jotain kauan etsimäänsä tai haluamaansa. Se voi hyvinkin olla pieni ja halpakin tavara, jota on etsinyt ja josta haaveillut kauan niin sen löytäminen on mukava tunne :)