keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Onko vielä pitkä matka?

Viiden lapsen kanssa matkustaminen on aina yhtä mielenkiintoista ;D , sillä koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä matkalla tapahtuu! Joskus käy niin, että automatka on tooosi hiljainen kaikki vain nukkuvat, syövät ehkä välillä ja jatkavat uniansa, ja perille päästyä kaikki heiluvat hereillä koko yön :P

Toisinaan käy niin, että matka on yhtä kinastelua siitä kuka saa ottaa niska tyynyn, tappelua siitä kuka saa istua missäkin ja kenen vieressä ja kukaan ei nuku, ja perille päästyä kaikki heiluvat hereillä koko yön :P :D :D

Kesällä on kuitenkin kiva matkustaa, laittaa vain hiukan aikaa, eli ei pidä kiirettä. Ottaa mukaan paljon eväitä ja pystähtyä välillä uimaan. Silloin viihtyvät kaikki ja matkan teko on hauskempaa. Mutta olipa reissu millainen ja kuinka pitkä tahansa, niin aina on ne vakio kysymykset :D
Jotta matkasta tulisi viihtyisämpi ja edes yksi kinastelun aihe olisi vähemmän, niin päätin tehdä niskatyynyjä kunnon satsin (ei seitsemää kuitenkaan, kuskinhan on kuitenkin tarkoitus olla hereillä :))
Ja niistä kysymyksistä, niistähän tuli kivat puhekuplat jokaiselle.
Kaavana käytin vanhaa itse tekemääni niska tyynyä, tässä nyt jonkinlaista mallia tuosta muodosta. Täyttöaukko tulee tuonne suoralle osuudelle yläreunaan.
Tekstit olen tehnyt kankaanpaino värillä kankaalle siveltimellä sutien. Valkoisessa kankaassa on takana liimaharso ja lopuksi olen kiinnittänyt puhekuplat vielä mustalla langalla, napinläpi ompeleella.
Minun tyynyni on sitten tämä pinkki, silloin kun en istuksi ratin takana ja kuten kuvasta näkyy ei meikäläisen pää yletä tuonne niskanojaan..niistä ei tällaiselle pätkälle ole mitään apuja! :) Puhekuplan mukaista lausahdusta taidan viljellä matkalla tosi usein ;D ;D ...Niinhän se on, että se parhaiten nauraa, joka itselleen nauraa!! :D lapsetkin heti kyllä tunnistivat kenelle mikäkin tyyny oli tarkoitettu ;D
Olipa matka sitten millainen tahansa, kaikista kommelluksistaan huolimatta se aina piristää. Kotiin on kuitenkin ihana palata. Tässäpä kuvaa ihanista pioneistani. Hiukan niitä sateet piiskasivat, mutta ihania ne ovat siltikin :)

10 kommenttia:

Vekarus kirjoitti...

Ihania olet taas tehnyt! Puhekuplat on tosi hauska idea! Hyviä automatkoja!

Meillä ei automatkailu suju laisinkaan, tyttö ei jaksa istua kyydissä edes vartin vertaa. Onneksi ei ole pitkää mökkimatkaa!

Hanni kirjoitti...

Turvallista matkaa!! Hurjan hauskat niskatyynyt teillä =D

Anonyymi kirjoitti...

Ihana idea, ihanat tyynyt! Ihailen kovasti ihmisiä, jotka jaksavat matkustaa monen lapsen kanssa - meillä on kahdessa täysi tekeminen. Terv. Hanna

Eliisa kirjoitti...

Hieno idea!! Ja ihanan pirteää tekstiä sulta jälleen, siitä tulee niin hyvälle päälle. Ja on muuten hyvä kuva sinusta!!!

Pionit ovat upeita - mulla on ihan uudet alut, nuppuja on káks - saas nähdä aukeaako ne...

Piipa kirjoitti...

Kiitos kivoista kommenteista!! :)

Kyllähän sitä aina reissussa rähjääntyy. Mummolan reissu on varsinkin niin pitkä, että siinä päivä mennä hurahtaa autossa körötellessä ja muutama päivä siitä elpyessä. Tästä syystä sukulaisten ja ystävien luona kyläilytkin ovat aika minimissä.

Pionit ovat kauniita, minulla on siinä pionien vieressä toinenkin taimi, saa nähdä kukkiiko se. Monena vuonna on tehnyt valtavat nuput, mutta ne eivät olekaan sitten auenneet vaan kuihtuneet nupulleen..ihme juttu!

Anonyymi kirjoitti...

ihania niskatyynyjä!! tosi kiva idea! ilosta kesää!! t.Eve

Anonyymi kirjoitti...

Todella kivoja niskatyynyjä... Meillä on senverran pienet tytöt vielä että heillä on istuimissaan valmiina olemassa jo hyvä niskatuet. Mutta kiva idea tulevaisuuteen! =D

Mukavaa viikonloppua teille!

t.sanna, siipisydämestä

Helinä kirjoitti...

Aivan loistava, hauska idea :) :) !

Tea kirjoitti...

Ihania! Ja nuo kysymykset.. niin tuttuja :D Nykyään heitetään miehen kanssa jo arpaa kuka aloittaa ja kuinka kauan ollaan ajettu kun ensimmäinen kysyy: Onko viel pitkä matka? :D

Miä oon kuvitellut sinut ihan toisen näköiseksi :o Kiva saada kirjoittajalle kasvot

Piipa kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne!! :)

Lasten kanssa matkustaessa olen huomannut, ettei koskaan kannata yllyttää lasta, että et varmasti jaksa koko matkaa kysyä -onko vielä pitkä matka- Kahden sadan kilometrin jälkeen alkaa nimittäin jo katse sumentua :D :D ja äidin on pakko sanoa, ole kiltti ja lopeta, kyllä me uskomme että sinä jaksaisit vielä ne toisetkin kaksi sataa kilometriä ;D :D :D

Tea, tuo on ihan totta, että joistakin ihmisistä tulee heti mieleen, että hän on taatusti vaalea tai tumma tukkainen jne.. ja jos sattuu tapaamaan blogi tuttuja livenä tai näkee kuvan yllättyy :) koska se mielessä luotu kuva on niin vahva.