keskiviikko 25. elokuuta 2010

Hyviä ostoksia!

Odotatteko jo joulua? Minä odotan :) :)

Otsikoksikin meinasin ensin kirjoittaa- Hyvää joulua ja hyvää pääsiäistä, sekä kaikkea siltä väliltä-, mutta se kieltämäti kuulostaa hiukan siltä kuin olisin jonnekin katoamassa, enkä kirjoittaisi blogiini piiitkään aikaan ja niin ei ole ainakaan aikomus tehdä. Eihän tämä minun blogin päivittäminen, mitenkään päätä huimaavaa kirjoitustahtia ole, mutta jotain tekstin tynkää nyt joskus kuitenkin... niin ja näitä ostoksia jälleen :)

Kirpputorilla ei koskaan voi tietää mitä vastaan tulee ja vaikkei olisi pääsiäinen tai joulu, niin aina ei voi odottaa sinne saakka, vaan tavara on hetimiten napattava mukaan. Tästä mielestäni kertakaikkisen suloisesta posliinisesta munakulhosta, sain kyllä maksaa aikamoisen hinnan 15e, olkoonkin keräilyharvinaisuus (niin myynti lapussa väitettiin) se ei merkkaa minulle yhtään mitään...enhän minä mitään keräile, no ainakaan mitään kallista saatikka harvinaista. Mutta aina ei vain voi odotella hinnanlaskua... niin niin tämä oli ihan pakko saada, tuskin maltan odottaa, että tulisi pääsiäinen! :)
Kynäpurkin ostin neidilleni, ihanan pinkki roskis. Kanavatyön pohja maksoi 20centtiä, ajatuksissa siintää, että joskus pääsisin senkin tekemään...huh heijaa milloinkahan sekin hetki koittaa. :D
Ja nämä taasen sopivat syksyn pimeneviin iltoihin ja sinne jouluunkin. Valkoisen maalin jälkeen näistä pitäisi tulla ihan salonki kelpoiset, ei puutu muuta kuin se salonki ;D
Olen huomannut itsestäni erään asian. Minä viljelen kirjoituksissani, sähköposteissani ja viesteissäni hirmu paljon hymynaamoja :D naureskelen siis hyvin usein itselleni, en niinkään sille, että hah kirjoitinpa tosi hauskasti, vaan hihittelen täällä usein ihan ääneen, että höh olinpa taas höppänä tuollaisenkin menin ostamaan ja höh olinpa taas muka vitsikäs ;D
Mutta tässä kaikille oikein hyvä neuvo!! He jotka osaavat nauraa itselleen, heillä on usein hauskaa!! :)
Hymyilemisiin :)

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Ensiapua

Ensiapua voi tarvita moneen vaivaan. Minua on pidemmän aikaa vaivannut vieroitusoireet blogistanian ihanasta maailmasta. Pojan kovalevy hajosi, joten kukapas muukaan se lainasi konettaan lainaan kuin mamma ;D

Kun pääsee tietokoneelle pitkästä aikaa, niin sitten iskee ihan hirveä ähky, voi miten paljon lukemattomia kommentteja, posteja, viestejä, tekstejä. Sitä ideoiden määrää, kuvien ja tekstien kauneutta ja hauskuutta. IHAN MAHTAVAA!! Mutta apua, kun ei ennätä ja pysty kaikille kommentoimaan tai vastaamaan.
Kun tuntee eläneensä umpiossa ja mukavaa taas lukea mitä muut ovat löytäneet, tuunanneet ja tehneet ja toisaalta huomaa miten kivaa on ollut ilman konetta.

Minna kirjoitti hauskasti blogissaan, kaikesta turhasta tavarasta. Ihan huippu postaus ja sai minut taas ajattelemaan, miten ihmeessä sitä meillekin kaikkea kertyy. Tunnustan olevani malttamaton, en jaksa säästää siihen juuri haluamaani tai tarvitsemaani tavaraan, vaan ostan kaikkea turhaa sälää, joiden hinnalla olisin saanut ostettua sitten sen yhden kalliimman.


Kirpputorit ovat heikkouteni, muistuttavat liiaksi mummolan vinttiä, jonne kaikki tarpeeton tavara kuskattiin ja joka oli meille lapsille loputon aarreaitta. Minussa asuu edelleenkin lapsuuden Peppi Pitkätossu, joka on onnellinen jokaisesta nuuskijana tekemästään löydöstä... olkoonpa se sitten se rihmarulla tai kolhiintunut peltitölkki ilman pohjaa. Löytäminen on niin kivaa.


Omatuntoni kolkutusta helpottaa myöskin se että kuskasimme kesällä, kellaristamme monta kuormallista tarpeetonta tavaraa erilaisiin keräyspisteisiin ja kaatopaikalle.
Saran blogista sain idean esitellä lempi huonekaluni, yhdessä keittiönkaapin kanssa ne ovat ihanuuksia, jotka saavat minut aina hyrisemään tyytyväisyyttäni :) MINUN!
Tämä kaappi nielee sisäänsä kaikenlaista askartelutarviketta ja siinä yhdistyy kauneus ja käytännöllisyys. Kaappi on mielestäni oikea neiti!
Eliisan blogista sain hymy huulilla todeta, että lasten suusta ne parhaimmat kommentit kuuluvat.
Niimpä minäkin sain taas kuulla, kun poika kyseli pihtien perään ja minun kerrottua, niiden olevan neito-kaapissa. Poika vain tokaisi, että ai tarkoitatko sä tätä teini pissis kaappia!? ;D ;D ;D Heh!

Niimpä arjen pelastuksia on niin monenlaisia, mutta sitten kun oikeasti sattuu ja tapahtuu on hyvä että apu on lähellä, siitä syystä minä ompeloin tällaiset retki-malliset ensiapu-pakkaukset. Toisessa nyörikiinnitys, toisessa vetoketju.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Heinäkuun muistoja

Ulkona sataa, myrskyää ja välillä ukkostaa... joko nyt saa alkaa muistella kuuminta kesää mies muistiin, oikeaa intiaani kesää, todellista jäätelö kesää... hikistä heinäkuuta. Jonka minä vietin töiden merkeissä ja eipä palellut ei ;D
Heinäkuun ekan viikon lapset ja mies olivat mummolassa ja minä yksin kotona, välillä töissä käyden. Eli olinko töissä vai lomalla, mene ja tiedä ;D ;D
Ja oli kuulkaas ihanaa, inhottavaa ja inspiroivaa aikaa.
Piti oikein miettiä olenko koskaan, missään tai milloinkaan ollut viikkoa ihan yksin ja todeta täytyi että en!!!
Ihanaa oli tietenkin tulla töistä kotiin, läiskäistä itsensä sohvalle, hyvän kirjan, ruuan ja elokuvan pariin. Ottaa pienet tirsat ja vain olla.
Inhottavaa oli iltaisin, kun vanha talo ei napsahdellut tai natissutkaan niin paljon kuin luulin, vaan kotona oli hyvin hyvin hiljaista.
Inspiroivaa aika oli, kun sain vihdoista viimein maalattua makuuhuoneen vaatekaapin. Sain rauhassa levitellä vaatteet ympäriinsä ja yhtään ei tarvinnut varoa, milloin joku säntää pää edellä maalipurkkiin... itsessäkin oli ihan riittävästi kylläkin tekemistä.
Ja aina sanotaan, että kuumalla ilmalla ei saa maalata, pyh sanon minä, kun on tarpeeksi rivakka ja muistaa ohentaa maalia tarpeeksi usein (käytin Tikkurilan vesiohenteista maalia) niin sujui mukavasti.
Talomme terassilla oli mukava istuksia, upeassa auringossa ja mutustella mansikoita. Kulho löytyi kirppari kierrokselta, maksoi peräti euron.
Jalkaosassa on tuollaista kuviointia. Voi että tuo valo on upea!!

Kaikista ihaninta oli tietenkin saada kaikki kullat kotiin!!! Miten mukavalta se tuntuikaan, kun talo alkoi taas elää, kaikkialla puheensorinaa, yhteenääneen selittämistä, naurua, laulua, itkua, kiukuttelua, pihakeinun natinaa, pikku jalkonen ja hiukan suurempien jalkojen töminää portaissa, ovikellon rimputusta, puhelimien soittoäänien sekamelskaa, musiikin pauhua ja tietokoneiden näpytystä. Ja silloin todella huomaa, että koti ei ole pelkkä kauniisti aseteltu tyyny, verho tai muu tavara. Koti on paljon muutakin mitä näemme pelkillä silmillä, on joskus myös hyvä kuunnella, maistella ja haistella. Koti on perhe, joka tekee kodista kodin.
Mutta kotiin on tietenkin hauska myös tuoda kaikkea silmänruokaa. Kuten kirpparilta löytyneet astiat ja pitsiliinat todistavat. ;D
Nauttikaa myös elokuusta kaikilla aisteillanne
Ja minun pelargoniani on kyllä nauttinut helteistä, ihan uskomaton kukinta ja mielettömästi nuppuja lisää!!