Näin käy kun mistään ei raaski luopua. No sitruspusertimia meillä on kyllä nyt kolme. Yksi uutena ostettu, hyvin toimiva, mutta aikas kamalan näköinen, myrkyn vihreä. Sitten lasinen jota ei raaski käyttää ja nyt tämä viimeisin, upea löytö 0,50e , ortexin nostalginen suloisen värinen ihanuus.
Piipahduksia pastillisiin päiväunelmiin. Ruusukuppilandiaan, jossa maailmaa katsellaan hetkittäin ruusunpunaisten silmälasien läpi.
maanantai 13. huhtikuuta 2009
Kaksin aina kaunihimpi ;D
Näin käy kun mistään ei raaski luopua. No sitruspusertimia meillä on kyllä nyt kolme. Yksi uutena ostettu, hyvin toimiva, mutta aikas kamalan näköinen, myrkyn vihreä. Sitten lasinen jota ei raaski käyttää ja nyt tämä viimeisin, upea löytö 0,50e , ortexin nostalginen suloisen värinen ihanuus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Voi, mikä nostalgiatuulahdus tuo puserrin! Meillä oli kotona tuo sama keltaisena! Taitaa olla vielä mökillä...
Kiitos kommentistasi!! :)
Minä olen koittanut bongata kirppareilta myös muovisia hyväkuntoisia lävikköä ja leipäkoria..ehkä ne joskus tulevat vastaan?! :)
Mikäköhän siinä tosiaan on, että ne tavarat, jotka lapsuudessa olivat ihan arkipäiväisiä esineitä, ovat nyt jostain uudestaan löydettyinä suurimpia aarteita?
No poron taljaa ja viirejä en kyllä kotiini ala etsiä, vaikka niitä silloin lapsuudessa vanhempien ja jokaisen tuttavan seinällä olikin :D
Niinpä, rajansa kaikella. Kaikki esineet eivät kuitenkaan ole ihanan nostalgisia, vaikka lapsuuteen kuuluvatkin ;) Onneksi ne kammottavimmat taitaa painuakin unholaan...
Minulla on ainoastaan yksi sitruspuristin, jonka hyväksyn ja se on lasinen, sitä käytänkin ahkerasti ja on vahna:)
Mulla on pahana tapana, että kivoja asioita (esim. pojalle paitoja) pitää ostaa aina vähintään kaksi... Ja jos en tuota tapaani noudata, ni melko usein on jäänyt harmittamaan.
Ja toinenpuolisko on sanonut, että kaiken, minkä pystyy perustelemaan, niin saapi ostaa, hih;D
Lähetä kommentti