Minen mittään kerräile...

Kummasti sitä kuppeja ja kankaita meille silti tuppautuu kertymään.
Nämä Tiimarin polka mukit olivat ihan vastustamattomia... vielä kun olisi ollut vaaleanpunaisina!
Niin olisin ostanut niitäkin. Tilda ruusukangas Sinooperista ja pilkullinen Anttilasta.

Muumi mukejakin on meille muutamia kertynyt. Ehei... en tunnusta keräileväni ;) sillä mukeista kelpuutan meille vain sellaiset, joista pidän... noin ulkonäöllisesti tai jos hahmo mukin kyljessä, sopii jonkun perheenjäsenemme luonteeseen ;D ja kuten huomaatte molemmat kriteerit ovat aikamoisen kuppi kimaran ja hyllyllemme kerryttäneet.

Mutta missä on Keksijä Niisku??? Sellaisen mukin ostaisin miehelleni ihan heti!!! :D

Tyyny tuunaillen ja tunteillen.

Tuunaaminen on kivaa.


Voisin paasata egologisuudesta, kuinka hyvä on, kun tavara ei päädy jätteeksi. Vaan pääsee toisenlaiseksi muuttuneena, vielä palvelemaan ja olemaan hyödyksi. Voisin heristää sormi ojossa, kuinka maailma on täynnänsä tavaraa, eikä uuden tavaran ostamisessa ole mitään järkeä.
Pyh, sanon minä... paasaamisessa ei mielestäni ole mitään kivaa, mutta tuunaamisessa kylläkin!! :)

Ja mieheni sanoja lainatakseni, olipa tavara uusi tai vanha, jollain konstilla se kuitenkin päätyy meille, joten :D ei ole minusta paasaajaksi, siinäkään asiassa.



Mutta tuunaaminen on kivaa! Tässä tyynyssä ei ole mitään muuta uutta kuin ompelulanka. Kirjontatyön, pitsin ja vetoketjun olen ostanut kirpputorilla. Tyynyn täyte vanhasta, pestystä tyynystä.
Turkoosi kangas on nuorimmaiseni, vanha vauva lakana (jonka ostin aikoinaan myöskin kirpputorilta) ja heti tulee mieleen kuva, nuorimmaisesta tuhisemassa pinnasängyssään :)


Joten yksinkertaisesti tuunaaminen on kivaa ja tunteellistakin, nautitaan siitä!! Ne egoloogisuudet sun muut tulevat sitten kaupanpäällisinä. :)

Tässä kirjontatyö ennen.

Ostoksia ja lahjuksia

Ulkona sataa... kesä tulee siis kohisten.
Tänä keväänä ovat tulleet myös vesirokko (kaksin kappalein), perheemme ainokaisen prinsessan syntymäpäivät, vappuriennot ja äitienpäivä sekä angiina.
Kanssa eläjät ovat taatusti tyytyväisiä, että äiti on välillä hiljaa, eikä laulaa hoilota koko aikaa.
Nimittäin, nyt kun laulamisestani ei ole tullut yhtään mitään, olen huomannut miten paljon päivittäin laulan.

Kirpputorillakin on tullut käytyä aikaa sitten... ja sieltä löytyi hurmaava virkattu ruusu patalappu.
Ja suloisia sinivartisia, kukallisia lusikoita.

Äitien päivänä kera kakun, sain myös ihania lahjoja. Niistä oli tietysti liikuttavimpia, pikkuisten taituroimat, savesta tehdyt kaulakorut ja itse värkätyt kortit.

Tälläista myös sain eli pilkullisen tarjottimen, Mymmeli-mukin ja leivinliinoja.
Greengaten mukit ovat minun ja mieheni yhteinen lahja, kun on tässä ollut kaikenlaista merkkipäivää, jotka ajattelimme viettää samaanaikaan äitienpäivän kanssa...samalla kakulla siis ;D.

Tällaisen kirjankin sain ja onpas muuten aivan ihana, suosittelen!!

Kirjassa on paljon tuunaus vinkkejä ja ideoita, joukossa ihan uusia, mutta myös jotain tuttuakin.

Hmmm...missäköhän tämänkin idean olen nähnyt ;D

No olipa idea uusi tai vanha, niin ihanalta ja toimivalta näyttää edelleen.

Kauneus on katsojan silmissä...

Kauneus on katsojan silmissä monessakin asiassa, mutta usein käy niin, että asuessaan sokeutuu epäkohdille. Kun päivittäin onnistuneesti loikkii keittiön lattiassa olevan reijän yli tai samat repaleiset tapetit repsottavat.... vähitellen ei enää huomaa koko hirvityksiä. Tunnustan, että minussa asuu Peppi Pitkätossu, joka nauttii tavaramäärästä, romusta ja lapsikatraasta ympärillään. Kodikkuus ja rähjäisyys taitavat tarkoittaa meillä samaa asiaa ;D ;D no ainakin olemme hyvin viihtyneet, sehän on kaiketi pääasia.

Mutta kameran silmä on armoton, valokuvista todellisuus pläjähtää vasten naamaa, AUTS! Kun illan on hokenut tuokin pitäisi, tuokin pitäisi, tuokin pitäisi.... voi mantran saattelemana, vaipua melkein kooman kaltaiseen, järkyttyneeseen tilaan.

Kun aina olisi tiennyt oman tyylinsä ja pysynyt siinä uskollisesti, voisi tässäkin sekamelskassa jonkinlainen yhdenmukaisuus löytyä... ehkäpä pikkuhiljaa, niin ellei mieli taas muutu ;D

Kotimme on todellakin Shappy chick tyyliä...tai tiedä siitä chick, mutta ainakin tuota Shappy...roskaa ja romua kun löytyy. Eriparisuus kiehtoo minua, mutta välillä riesoo. Vessan ovikin on kamala kellertävä hirvitys. Mutta jos koristeilisi, sitä hiukan, jos ei vaikka huomais ;D ;D No huomaahan tuon silti! Jokatapuksessa veskin-, ja välioveen tein tuollaiset kyltit, kirjaimet Sinellistä. Vanhempi kyltti on myös omaa tekoa, sen tein aikaa sitten cernit massasta.

Talo ellää tavallaan ja vieraat kulukoo ajallaan, sanotaan. Meillä tavarat, huonekalut ja jopa huoneetkin vaihtavat paikkaansa. Nyt vaihdoimme makuuhuoneen ja olohuoneen paikkaa. Entinen makuuhuone kun on sen verran suurempi, niin pikkuisten leluille on hiukan enemmän tilaa nykyisessä olohuoneessamme.

Nykyisestä makuuhuoneestamme puuttui vain ovi makuuhuoneen ja eteisen väliltä. Mies sitten kolusi sauna vinttiä ja sieltä löytyi sopivan kokoinen.

Hirvittävän kulahtanut, eikä minkään sortin ripaa, mutta ovi kuitenkin :)

Tässäpä kurkistuksia "uuteen makuuhuoneeseen" tavarat on vanhoja, joten suuria muutoksia ei syntynyt. Tämä hylly oli ennen pikkuherran neljä vee sängyn vieressä, nyt olisi tarkoitus tehdä pojalle uusi ehompi hylly, samaan tyyliin kuin pikkuveljellä, joten äiti omi turkoosin hyllyn itselleen. Kangastaulut ja kirjasta tehdyt valokuvakehykset ovat itse tehtyjä.

Minä en sitten yhtään tykkää tuosta kellertävästä laminaatista, jota edellinen asukas on tännekin laittanut. Kamalan kylmäkin. Ja nuo listat huh heijaa, kenelle tulee mieleen laittaa puunväristä jalkalistaa kattoonkin..no jollekulle on sellainen ajatuskin tullut mieleen. Tietysti maalilla voisi nuokin hirvitykset peittää.

Kampauspöydän on minulle tehnyt mieheni, silloin seurustelun alkuaikoina, sen maalauskin on hiukan kesken, valkoiseksi olisi tarkoitus sutia.
Nurkassa on talon ainoa kiinteä komero, se on täynnä miehen V8-lehtiä, valokuvakansioita ym. ;D

Askon vanhan ja rähjääntyneen 40-luvun pikkulaatikoston aikoinaan korjasin ja maalasin turkoosiksi, samaan aikaan ja samalla värillä hyllyn kanssa. Värisävyn nappasin vanhasta turkoosista kellosta.

Laatikoston päällä olevan maljakon olemme saaneet mieheni kanssa vanhemmiltani kihlajaislahjaksi, he ovat saaneet kyseisen maljakon aikoinaan itse kihlajaislahjaksi :D

Nuorimmaiset nukkuvat siis kanssamme samassa huoneessa, tässä kuopuksemme vuode.

rakastan tyynyjä ja sen huomaa ;D haaveilen valkoisesta sängystä, no se ei ole hankinta listalla ensimmäisenä, joten tähän on nyt tyydyttävä. Entisen olohuoneen verhot ja verhotangot passasivat makkariin niin hyvin, että saivat jäädä paikalleen. Sängynpeitteen ostin aikoinaan Indiskasta ja pidän siitä valtavasti vieläkin.

Mäntyinen kaappikin kaipaisi kipeästi maalia pintaansa. Minä olen kuitenkin haaveillut, että laajentaismme kiinteää komeroa ja tekisimme kunnon vaatekaapiston siihen, jotta nuo pahvilaatikko viritelmätkin saisi pois kokonaan. Tämän kaapiston tulevaa sijoituspaikkaa en vielä tiedä, joten maalaamaankan en ole siitä syystä ryhtynyt, jos se olisi eteisessä, niin maala
isin kaapin valkoiseksi, mutta jos se olisikin meidän esikoisen huoneessa, väritys olisi tumma... joten olkoon nyt tukin sitten nuin ;D

Itsetehtyjen Rubiini ja Safiiri ryijyjen alla, krokotiilin kainalossa, nukkuu pikku herra neljä vee.

Talossamme on kaksi kaakeliuunia, niistä toinen on kapea "puolikas" ja sijaitsee esikoisen huoneessa. Tämä vain on säästynyt jonkun purkuintoisen käsistä ja hyvä että onkin säästynyt :D Tykkään!

Vieressä olevan kaapin ostin aikoinaan tarkoituksena, että teen nukkekodin siihen, mutten sitten raaskinutkaan. Ajatus oli että sijoitamme kaapin tyttären huoneeseen, mutta kaappi on TOOOSI painava ja kukaan ei ollut innokas painavan kaapin kanssa kiipeämään portaita yläkertaan, joten kaappi jäi alas ja säilyttää sisällään nyt pikku poikien vaatteet ja lasten juhlavaatteita.

Kaapin päällä on tällainen asetelma, uusimpana nuo hämärästi näkyvät maatuskat.

Ostettua ja ommeltua

Hellurei taas pitkästä aikaa! Kevät tulee kohisten tai ainakin kengät märkinä lotisten. No tiet alkavat olla suurimmaksi osaksi sulia ja mikäpä sen hauskempaa, kuin päästä viilettämään pyörällä, pikkuisten ollessa kyydissä "peräkärryssä".
Toisenlaisen pikaisen reissun tein laivalla tuonne Viron puolelle ja ostoksiakin tuli tietysti tehtyä. Suloisia Maatuskoja monessa muodossa. Jääkaappiamme somistaa ja aina rönsyilevää muistilappumerta pitää ojennuksessa, magneetti maatuska.
Rintaneulassa roikkuvat maatuskat menevät somistamaan nukkekotia.
Ja nämä maatuskat hurmasivat värillään ja pienellä koollaan.

Ompelukoneen ääressä ennätän valitettavan harvoin istuksia, mutta joskus sitten jotain aina valmistuukin :) Nyt valmistui tuoliin istuinpäällinen.

Muistuttaa hiukan niitä Tilda-tyynyjä, muttei ole. Tilda tyynyssä tuo pyörylä kuvio on tehty päälle. Minä taas ompelin tuon keskiön samaan tyyliin kuin puseron hiha ommeltaisiin paikoilleen. Ajattelin, että kestää käyttöä paremmin.

Kukallisen kankaan olen aikaa sitten ostanut Eurokankaasta. Tulipahan sillekin nyt käyttöä ;D Aina tulee tehtyä kangaskaupassa noita heräteostoksia ja sitten kaapissa uinailee kankaita, jotka odottavat omaa paikkaansa :D

Oikein ihanaa, aurinkoista ja hauskaa pääsiäistä kaikille!!!

Muistin virkistykseksi

Ompelen ja askartelen keittiössä, keittiönpöydän ääressä ja keittiön vanha kaapisto pursuaa käsityötarvikkeitani. Tykkään kirjoitella ompeluideoita yms. irrallisille lippusille ja lappusille, jotka sitten leijailivat ja lojuivat milloin missäkin. Mutteivat enää (tai ainakin toivoa sopii..hih!) tein kirpparilta ostamistani ja aiemmin esittelemistäni kehyksistä, tällaisen pienen muisti taulun.

Spraypurkilla suihkin ensin mustaa väriä ja lopuksi maalasin kehykset maalilla valkoisiksi ( Tikkurilan Empire kalustemaalilla). Mies sirkkelöi sopivan vaneripalasen, johon minä pingotin niittipyssyä apuna käyttäen vanulevyä, kangasta ja nauhaa päälle. Maalasin pienet pyykkipojat valkoisiksi. Nyt lippuset ja lappuset voi ripustaa joko niillä tai sitten nuppineuloilla, kun taulu pehmeä.

Ostoksia, ajatuksia, tuunauksia ja munauksia

Annetaan auringon paistaa kaikesta huolimatta!!

En tiedä miksi viimeaikoina silmiini on osunut useissa blogeissa nähdyt ilkeät kommentit ja keskustelut. :( Eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä?
Usein olen törmännyt myös sanaan ekologisuus ja kerska kulutus.
Mielestäni meistä jokaisella on oikeus perustaa oma blogi ja esitellä siellä omia itseään kiinnostavia asioita, olivatpa ne sitten muotia, omia käsitöitä, kalliita esineitä tai silkkaa romua. Minunkin blogini on viimeaikoina ollut lähinnä ostosten esittelyä... niinpä siihen on vielä aikaa ja muutamia senttejä riittänyt! Mutta mikä on ekologista, se ei ole mielestäni niin yksinkertaista!

Kirpputoreilla tulee koluttua harva se kerta. Ja sieltä tavaraa haalittua. Kuinka ekologista se sitten on? Kirpputoreilla tavarat tulevat vastaan usein yllättäen ja sattumalta, ostospäätös täytyy tehdä pikaisesti, sillä seuraavalla kerralla sitä tavaraa ei välttämättä enää olekaan....ja sitten harmittaa!!! Se ostaisinko kaupasta samanlaista kippoa.... tuskimpa, useinhan hintakin on melkoinen!
Tämä kanavatyö ja kukkapurkki maksoivat yhteensä 0,60e, halpaa ja ekologista.... vai eikö sittenkään.

Ruusulautasten keräily on minulle aikamoinen addiktio ja mitä ruusuisempi ja mitä halvempi, sitä suurempi hurmos ;D Onhan niitä kauppojenkin hyllyllä ruusukippoja ja lautasia, muttei se ole läheskään sama asia. Eihän?
Mansikka pannunalunen, sininen mitta ja tarjoiluastia löytyivät samalta kirppiskierrokselta, hintaa kertyi 3e ja 20c .

Kirpputoreilla kiertelijää pidetään ekologisena, onhan tavara vanhaa, kertaalleen käytettyä ja päätyisi ehkäpä kaatopaikallekin. Toisen romu on toisen aarre!
Mutta minäpä usein tuunaan näitä ostoksiani uuteen uskoon, uudella maalilla, uudella kankaalla jne. niinpä, se siitä ekoilusta.

0,50e Munateline on saanut ensin mustan spray-maalin, sitten valkoista öljymaalia pintaansa, joten loppujenlopuksi hintaa tällekin muodostui aikalailla, ekologisuudesta puhumattakaan.
Mutta yksi pieni munaus minua harmittaa, etten ostanut kuudetta, sitä viimeistä sinistä... ajattelin, etten tarvitse, kun eihän meillä ole kuin viisi lasta. Mutta tuosta telineestä näyttää kokoajan, kuin puuttuisi yksi, eikö totta ja harmittaa niin vietävästi!! Oli tietysti ekologisempaa jättää ostamatta se viimeinen! Mutta mielenterveydellehän se olisi nyt tehnyt ihmeitä ja sitähän ei voi rahalla mitata.

Loppujenlopuksi elämää ei kannata ottaa niin hirveän vakavasti, kaikkea ei kuitenkaan voi mitata ja jokaisella asialla on se toinenkin puoli. Ilkeily on tyhmää, eikä taatustikaan ekologista, pilaahan se huoneilman. Taatusti sellainen puhisija tuottaa enemmän hiilioksidia ja jos jonkinlaisia myrkkyjä ilmaan... kempä tietää, ehkäpä niitäkin aletaan joku päivä verottaa!!! ;D ;D Jokainen ilkeilijä voi myös miettiä kuinka paljon tuhosi luonnonvaroja käyttäessään aikaa, sähköä yms lähettäessään ilkeän kommentin... tietokoneiden valmistuskaan, kun ei ole mitään ekologista hommaa kuitenkaan ja kuinka moni ilkeilijä tyytyisi lähettämään savumerkkejä??... Ai niin eihän sekään ole ekologista!! ;D ;D

Annetaan auringon paistaa kaikesta huolimatta! Nautitaan elämän pienistä iloista ja ollaan onnellisia!! Tulipa se onni muotihuivista, kirpputori ostoksesta, omin käsin tehdystä käsityöstä tai perheestä!

Iloista päivää kaikille!!