keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Kauneus on katsojan silmissä...

Kauneus on katsojan silmissä monessakin asiassa, mutta usein käy niin, että asuessaan sokeutuu epäkohdille. Kun päivittäin onnistuneesti loikkii keittiön lattiassa olevan reijän yli tai samat repaleiset tapetit repsottavat.... vähitellen ei enää huomaa koko hirvityksiä. Tunnustan, että minussa asuu Peppi Pitkätossu, joka nauttii tavaramäärästä, romusta ja lapsikatraasta ympärillään. Kodikkuus ja rähjäisyys taitavat tarkoittaa meillä samaa asiaa ;D ;D no ainakin olemme hyvin viihtyneet, sehän on kaiketi pääasia.

Mutta kameran silmä on armoton, valokuvista todellisuus pläjähtää vasten naamaa, AUTS! Kun illan on hokenut tuokin pitäisi, tuokin pitäisi, tuokin pitäisi.... voi mantran saattelemana, vaipua melkein kooman kaltaiseen, järkyttyneeseen tilaan.

Kun aina olisi tiennyt oman tyylinsä ja pysynyt siinä uskollisesti, voisi tässäkin sekamelskassa jonkinlainen yhdenmukaisuus löytyä... ehkäpä pikkuhiljaa, niin ellei mieli taas muutu ;D

Kotimme on todellakin Shappy chick tyyliä...tai tiedä siitä chick, mutta ainakin tuota Shappy...roskaa ja romua kun löytyy. Eriparisuus kiehtoo minua, mutta välillä riesoo. Vessan ovikin on kamala kellertävä hirvitys. Mutta jos koristeilisi, sitä hiukan, jos ei vaikka huomais ;D ;D No huomaahan tuon silti! Jokatapuksessa veskin-, ja välioveen tein tuollaiset kyltit, kirjaimet Sinellistä. Vanhempi kyltti on myös omaa tekoa, sen tein aikaa sitten cernit massasta.
Talo ellää tavallaan ja vieraat kulukoo ajallaan, sanotaan. Meillä tavarat, huonekalut ja jopa huoneetkin vaihtavat paikkaansa. Nyt vaihdoimme makuuhuoneen ja olohuoneen paikkaa. Entinen makuuhuone kun on sen verran suurempi, niin pikkuisten leluille on hiukan enemmän tilaa nykyisessä olohuoneessamme.
Nykyisestä makuuhuoneestamme puuttui vain ovi makuuhuoneen ja eteisen väliltä. Mies sitten kolusi sauna vinttiä ja sieltä löytyi sopivan kokoinen.
Hirvittävän kulahtanut, eikä minkään sortin ripaa, mutta ovi kuitenkin :)
Tässäpä kurkistuksia "uuteen makuuhuoneeseen" tavarat on vanhoja, joten suuria muutoksia ei syntynyt. Tämä hylly oli ennen pikkuherran neljä vee sängyn vieressä, nyt olisi tarkoitus tehdä pojalle uusi ehompi hylly, samaan tyyliin kuin pikkuveljellä, joten äiti omi turkoosin hyllyn itselleen. Kangastaulut ja kirjasta tehdyt valokuvakehykset ovat itse tehtyjä.
Minä en sitten yhtään tykkää tuosta kellertävästä laminaatista, jota edellinen asukas on tännekin laittanut. Kamalan kylmäkin. Ja nuo listat huh heijaa, kenelle tulee mieleen laittaa puunväristä jalkalistaa kattoonkin..no jollekulle on sellainen ajatuskin tullut mieleen. Tietysti maalilla voisi nuokin hirvitykset peittää.
Kampauspöydän on minulle tehnyt mieheni, silloin seurustelun alkuaikoina, sen maalauskin on hiukan kesken, valkoiseksi olisi tarkoitus sutia.
Nurkassa on talon ainoa kiinteä komero, se on täynnä miehen V8-lehtiä, valokuvakansioita ym. ;D
Askon vanhan ja rähjääntyneen 40-luvun pikkulaatikoston aikoinaan korjasin ja maalasin turkoosiksi, samaan aikaan ja samalla värillä hyllyn kanssa. Värisävyn nappasin vanhasta turkoosista kellosta.
Laatikoston päällä olevan maljakon olemme saaneet mieheni kanssa vanhemmiltani kihlajaislahjaksi, he ovat saaneet kyseisen maljakon aikoinaan itse kihlajaislahjaksi :D
Nuorimmaiset nukkuvat siis kanssamme samassa huoneessa, tässä kuopuksemme vuode.
rakastan tyynyjä ja sen huomaa ;D haaveilen valkoisesta sängystä, no se ei ole hankinta listalla ensimmäisenä, joten tähän on nyt tyydyttävä. Entisen olohuoneen verhot ja verhotangot passasivat makkariin niin hyvin, että saivat jäädä paikalleen. Sängynpeitteen ostin aikoinaan Indiskasta ja pidän siitä valtavasti vieläkin.
Mäntyinen kaappikin kaipaisi kipeästi maalia pintaansa. Minä olen kuitenkin haaveillut, että laajentaismme kiinteää komeroa ja tekisimme kunnon vaatekaapiston siihen, jotta nuo pahvilaatikko viritelmätkin saisi pois kokonaan. Tämän kaapiston tulevaa sijoituspaikkaa en vielä tiedä, joten maalaamaankan en ole siitä syystä ryhtynyt, jos se olisi eteisessä, niin maala
isin kaapin valkoiseksi, mutta jos se olisikin meidän esikoisen huoneessa, väritys olisi tumma... joten olkoon nyt tukin sitten nuin ;D
Itsetehtyjen Rubiini ja Safiiri ryijyjen alla, krokotiilin kainalossa, nukkuu pikku herra neljä vee.
Talossamme on kaksi kaakeliuunia, niistä toinen on kapea "puolikas" ja sijaitsee esikoisen huoneessa. Tämä vain on säästynyt jonkun purkuintoisen käsistä ja hyvä että onkin säästynyt :D Tykkään!
Vieressä olevan kaapin ostin aikoinaan tarkoituksena, että teen nukkekodin siihen, mutten sitten raaskinutkaan. Ajatus oli että sijoitamme kaapin tyttären huoneeseen, mutta kaappi on TOOOSI painava ja kukaan ei ollut innokas painavan kaapin kanssa kiipeämään portaita yläkertaan, joten kaappi jäi alas ja säilyttää sisällään nyt pikku poikien vaatteet ja lasten juhlavaatteita.
Kaapin päällä on tällainen asetelma, uusimpana nuo hämärästi näkyvät maatuskat.

7 kommenttia:

Ulla-Kristiina kirjoitti...

Niinhän se on, että ajan myötä silmät sokeutuvat epäkohdille. Mutta kamera on armoton.
Ihana kaakeliuuni ja valkoinen kaappi!! Sinulla onnellisella on kampauspöytä.

Mukavaa keskiviikkoiltaa!

Wilhelmiina kirjoitti...

Ihana on teijän kaakeliuuni ja kyllä koti on koti, teillä se on vallan ihania esineitä tulvillaan. Ja ovi on ovi olkoon se keltainen, kulahtanut tai mikä hyvänsä ;) Oikeastaan ovi näyttää siltä kuin se olisi aina ollut tuossa :)

Arja kirjoitti...

Kauniit kyltit olet askarrellut:-))
Vitsi miten ihana toi vanha ovi!!!!!
Ja takka on todella huippu<3

Piipa kirjoitti...

Lämmin kiitos kommenteistanne!! :)
Tyttäreni kysyi vuosia sitten, "Miksi meillä äiti on aina niin rähjäist?" Minä siihen koitin perustella, että äiti vain sattuu tykkäämään tuollaisesta rähjäisestä ja kulahtaneesta ilmeestä. Tähän tyttäreni totesi, "että ai siksikö kun itsekin olet sellainen?" Niinpä lasten suustahan se totuus kuuluu :D :D :D Sisustus emännän mukaisesti siis!! :D

sanna kirjoitti...

Täydellistä sisutusta ei olekkaan , varsinkaan omissa silmissä , mutta pikku hilojaa..

Mutta itse noista ottamistasi kuvista ihastuin noihin nalleihin! Mielettömän ihanat!

Piupau kirjoitti...

Ihanaa elämää! Kaikenlaista kaunista näen kodissanne. Pienet epäkohdat kuuluvat elämään, tiedän kyllä että välillä alkaa ärsyttämään. Tuo pitäis, pitäis, pitäis on niin tuttua. Paljon on tekemistä eikä millään kerkeä kaikkea, arjenpyöritys kun hyvinkin vie kaiket päivät.
Ihanaa päivää sinulle!

Onnenkyynel kirjoitti...

Kiva, kun eksyin tänne sinunkin sivuillesi. Sinulla on kiva tyyli kirjoittaa, uppouduin ihan oman katraan melskatessa omaan pikku maailmaan ja blogiisi=) Koti pitääkin olla koti! Ei esittelytalo, jossa kaikki aina paikoillaan. Lasten pitää saada olla kotona vapaasti ja nauttia kodista yhtä paljon, kuin vanhempien=) Aivan niin tutulta kuulostaa lapsesi kommentti. Huvittavaa!