Olen huono katsomaan televisiota, digiajan myötä keittiössämme ollut telkkari sai lähtöpassit ja minun töllön töllöttämiseni on aika minimissä. Teen käsitöitä ja ompeluksiani keittiönpöydän ääressä, eikä nyt voi sivusilmällä tiirata televisiota kuten ennen. Olenko jäänyt jostain paitsi? Tuskin!
Perheellämme on kuitenkin tapana silloin tällöin (nuorimmaisten mentyä jo nukkumaan), viettää eräänlaisia "leffailtoja" saunan jälkeen, syöden samalla jäätelöä . Emme omista laajakuva kankaita tai muitakaan hilavitkuttimia, joskus on poppareita tai sipsiä..yleensä ei. Toiminta ja komedia kokoaa meidät sohville ja nojatuoleille istumaan, silloin kahdella vanhimmalla tulee yleensä kiista kumpi saa kääriytyä siihen ainokaiseen huopaan...kun on niin kylmä :D Kirpputorilta kerran ostin tällaisen kankaan. Pöytäliina lenteli kodissamme, milloin pölyyntyen laatikossa, milloin toimien verhona, kunnes keksin että tämähän on oivallisen kokoinen peitto. Eurokankaasta valkoista lakanakangasta taustaksi ja ohutta vanulevyä täytteeksi. Ompelukoneella ompeloin yhteen ja koneella tikkaukset reunoihin, eipä tarvitse palella tai ainakaan kiistellä.
1 kommentti:
Tosi ihanan täkin saitkin loihdittua "joutokankaastasi"! Luulenpa, että leffailtoina voi syntyä kinaa siitä, kuka saa kääriytyä juuri tuohon peittoon ;)
Lähetä kommentti