sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Uusia alkuja


Hei kaikille hurjan, hurjan pitkästä aikaa.
Minulle tämä vuosi on tuonut paljon uutta. Paljon on tapahtunut..kaikkea mullistavaa, surullista, menetyksiä, luopumista, tuskaa, kyyneleitä, mutta myös iloa ja onnea, sekä rakkautta.

Pitkällinen avioliittomme päätyi eroon. Olen surullinen lasteni puolesta, mutta onnellinen olen että lasten isän kanssa olemme edelleen hyviä ystäviä ja kasvatamme lapsiamme samalla rakkaudella kuin ennenkin.
On ollut sydäntäsärkevää luopua minulle niin rakkaasta kodista, jota olen rakkaudella sisustanut ja laittanut. Koti, joka on ollut niin rakas ja johon liittyy paljon rakkaita muistoja. Onnellinen olen, että kodista ei tarvinnut luopua kokonaan, vaan lapsilla säilyi tuttu koti...turvasatama monien muutoksien keskellä.

Surullinen olen, että lasten elämästä on tullut elämää kahdessa kodissa..eräänlaista matkalaukku elämää, vaikka välimatka onkin melko olematon. Surullinen olen, että lapsiltani vaaditaan sopeutumista uusiin tilanteisiin... ja vaikka uskon heidän selviytyvän, vaatia en voi...voin vain rakastaa paljon ja yrittää pehmentää särmiä.

Suurien menetyksien keskellä, riipaisevin on äitini menetys. Kaipaus on niin valtava, eikä helpota yhtään näin äitienpäivän lähestyessä. Ikävä aaltoilee...välillä se iskee lujaa, välillä se on ikävää jomotusta. Kyynelien läpi tiedän, että nyt äidillä on hyvä..mutta omaa ikävää ja kaipausta se ei vähennä hiukkaakaan.

Tämä kuva on otettu uuden kerrostalo kotimme ikkunasta...järvi ja koskinäkymät...kurkia, joutsenia...koivuissa hiirenkorvia. Olen uuden edessä, matkassa muistoja, tuttuja tavaroita, rakkaat lapset ja uusi rakas ihminen.

Blogini jatkuu...samassa paikassa, mutta uusin askelin. Tästä kodista on nyt turha mitään kuvia laittaa...on ihan yhtä hullunmyllyä ja tavarapaljoutta. Mutta uskoen, että vielä pääsen kulkemaan eteisessäkin hyppäämättä laatikko paljouden yli :)

Lämpöisin kevät terveisin Piipa

6 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Täältä toivottelen keväistä auringonpaistetta uudelle alullesi :)
Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa.

Eliisa kirjoitti...

Voi Piipa, olen niin pahoillani kaikesta. Sulla on aivan liian paljon menetyksiä. Ilmankos susta ei ole kuulunut mitään. Mutta, kaikki tuntuu nyt tosi kurjalta, mutta varmasti kaikki muuttuu paremmaksi, tiedän sen. Kaikkea hyvää sulle ja uudelle alulle. Eikös se Felixkin noussut tuhkasta ;)

Minna kirjoitti...

Voi Piipa, voi. Isoja muutoksia ja menetyksiä, sanaton olen.

Voimahaleja, olet ajatuksissani. ♥♥♥

Piipa kirjoitti...

Lämpimät kiitokset ja isot halit teille kaikille :)

Kunhan tässä pääsee, niin sanotusti jaloilleen...jaksan taasen toivon mukaan taas ompeloida ja näprätä.

Titti kirjoitti...

Voi miten ikäviä uutisia...
Kuitenkin olin "rivien välistä" aistivinani uskoa tulevaisuuteen!♥
Lapset selviävät varmasti, -parasta heille on kun vanhemmat pystyvät hyvin ja asiallisesti hoitamaan kaikki heihin liittyvät asiat!
Aurinkoisia kevätpäiviä ja voimia jokaiseen hetkeesi!♥

Piipa kirjoitti...

Kiitos Titti :)

Aikamoista aallokkoa on ollut, mutta jollakin tapaa on myös tietynlainen rauha...pitkästä aikaa jaksaa myös elää ulospäin.

Lapsista on toki kova huoli ja vaihtelevasti menee. Kun yhdellä menee hyvin, toinen teutaroi jne. Ehkä se nyt kuuluu ikään ja kehitysvaiheisiin muutenkin, mutta jotenkin sitä äitinä tällä hetkellä on tuntosarvet niin herkillä. :)

Nukkekoteilu on kyllä terapeuttista... jotain pientä onkin tullut väkerrettyä :)

Ihanaa kevättä myöskin sinulle!