keskiviikko 4. elokuuta 2010

Heinäkuun muistoja

Ulkona sataa, myrskyää ja välillä ukkostaa... joko nyt saa alkaa muistella kuuminta kesää mies muistiin, oikeaa intiaani kesää, todellista jäätelö kesää... hikistä heinäkuuta. Jonka minä vietin töiden merkeissä ja eipä palellut ei ;D
Heinäkuun ekan viikon lapset ja mies olivat mummolassa ja minä yksin kotona, välillä töissä käyden. Eli olinko töissä vai lomalla, mene ja tiedä ;D ;D
Ja oli kuulkaas ihanaa, inhottavaa ja inspiroivaa aikaa.
Piti oikein miettiä olenko koskaan, missään tai milloinkaan ollut viikkoa ihan yksin ja todeta täytyi että en!!!
Ihanaa oli tietenkin tulla töistä kotiin, läiskäistä itsensä sohvalle, hyvän kirjan, ruuan ja elokuvan pariin. Ottaa pienet tirsat ja vain olla.
Inhottavaa oli iltaisin, kun vanha talo ei napsahdellut tai natissutkaan niin paljon kuin luulin, vaan kotona oli hyvin hyvin hiljaista.
Inspiroivaa aika oli, kun sain vihdoista viimein maalattua makuuhuoneen vaatekaapin. Sain rauhassa levitellä vaatteet ympäriinsä ja yhtään ei tarvinnut varoa, milloin joku säntää pää edellä maalipurkkiin... itsessäkin oli ihan riittävästi kylläkin tekemistä.
Ja aina sanotaan, että kuumalla ilmalla ei saa maalata, pyh sanon minä, kun on tarpeeksi rivakka ja muistaa ohentaa maalia tarpeeksi usein (käytin Tikkurilan vesiohenteista maalia) niin sujui mukavasti.
Talomme terassilla oli mukava istuksia, upeassa auringossa ja mutustella mansikoita. Kulho löytyi kirppari kierrokselta, maksoi peräti euron.
Jalkaosassa on tuollaista kuviointia. Voi että tuo valo on upea!!

Kaikista ihaninta oli tietenkin saada kaikki kullat kotiin!!! Miten mukavalta se tuntuikaan, kun talo alkoi taas elää, kaikkialla puheensorinaa, yhteenääneen selittämistä, naurua, laulua, itkua, kiukuttelua, pihakeinun natinaa, pikku jalkonen ja hiukan suurempien jalkojen töminää portaissa, ovikellon rimputusta, puhelimien soittoäänien sekamelskaa, musiikin pauhua ja tietokoneiden näpytystä. Ja silloin todella huomaa, että koti ei ole pelkkä kauniisti aseteltu tyyny, verho tai muu tavara. Koti on paljon muutakin mitä näemme pelkillä silmillä, on joskus myös hyvä kuunnella, maistella ja haistella. Koti on perhe, joka tekee kodista kodin.
Mutta kotiin on tietenkin hauska myös tuoda kaikkea silmänruokaa. Kuten kirpparilta löytyneet astiat ja pitsiliinat todistavat. ;D
Nauttikaa myös elokuusta kaikilla aisteillanne
Ja minun pelargoniani on kyllä nauttinut helteistä, ihan uskomaton kukinta ja mielettömästi nuppuja lisää!!

6 kommenttia:

Hanni kirjoitti...

Ihanat muistelot. Kaapista tuli muuten hieno ja kirppislöydötkin ovat hurmaavia!

Lissu kirjoitti...

Meilläkin vastaavan tyylinen kaappi odottaa maalipensseliä :) Sun kaapista tuli hieno! Tänään maalattiin pohjamaalit yhteen mäntyiseen senkkiin sekä kirjahyllyyn...

Piupau kirjoitti...

Tulipas kaapista hieno! Ihania pelakuita, väriltään niin hempeitä

MaMMeli kirjoitti...

Kyllä se niin on, että koti on se missä on rakkaat ihmiset <3

Piipa kirjoitti...

Lämmin kiitos kommenteistanne!! :)
Kyllä ilme muuttui ihan toiseksi, kun kaappi sai ilmettä maalilla. Kaappi tuntuu jotenkin paljon pienemmältä, ennen tuntui aina niin hyppäävän silmille.
Olohuoneessa olisi vielä kellastunut mäntyinen vitriinikaappi, joka kaipaisi myös maalia, sitä projektia olen vain vuosi vuodelta siirtänyt, kun tuntuu niin työläältä koko homma.... niin ensin sen vitriinin tyhjennys ja sitten hionta arghh, maalaus onkin kivoin osuus, mutta ensin täytyy löytää taas inspiraatiota ja aikaa aloittaa hommat :D :D

Minna kirjoitti...

Heissan Piipa!
Kaapista tuli älyhieno! Mullakin olisi yksi pikkulipasto samanlaista käsittelyä vailla, mut en ole saanut aikaiseksi. :D
Mansikkakuvat on niin täydellisen "kesä" kuin olla voi, tuli ihan vesi kielelle! Valkoinen jalallinen kulho on upea. Kuinka kukaan raaskii luopua siitä eurolla?!?
Ja se kannellinen rasia, huoh, aivan ihana. Mitä materiaalia se on, posliinia?
Hienoja löytöjä olet tehnyt taas kerran.