lauantai 12. kesäkuuta 2010

Olipa kerran... nojatuoli

Erään nojatuolin tarina :)

Olipa kerran kissa, opiskelija poika ja tyttö, joka odotti heidän ensimmäistä lastaan. Kissalla, tytöllä ja pojalla oli kotinaan ihan ensimmäinen yhteinen koti, tilava opiskelija-asunto, hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Sinapinväriset keittiönkaapit kätkivät sisäänsä vain muutamia astioita ja paljon tyhjää tilaa.

Tilavassa olohuoneessa oli vain muutama hassu, sukulaisilta saatu, rähjäinen kaluste ja yksi ainoa pikkiriikkinen nojatuoli. Tuossa tuolissa majapaikkaansa piti kissa, tai poika ja tyttö istuivat siinä sylikkäin, tuijottaen valkoisen matkatelevision loihtimia ohjelmia.

Ajanoloon tuoli alkoi tuntua ahtaalta, vetoisella lattiallakaan ei ollut kuitenkaan kiva istua.
Jos kaapit ja huoneetkin olivat tyhjiä, niin olivat myös tytön, kuin pojankin rahapussi. Rahaa kun täytyi säästää tulevan lapsen tarpeisiin.
Eräänä päivänä pojan ollessa koulussa ja tytön viedessä roskapussia, oli roskalaatikkoon tungettu nojatuoli. Ehjä, puurunkoinen ja villakankaalla verhoiltu.
Mikä löytö!!! Mikä onnenpotku, ajatteli tyttö ja raahasi tuolin, isoine mahoineen, kerrostalon kolmanteen kerrokseen.
Kaikki olivat tyytyväisiä, niin kissa, poika kuin tyttökin. Kissa sai pikkiriikkisen nojatuolin itselleen ja tuoreiden vanhempien, sekä vastasyntyneen poikavauvan, saadessa istua sylikkäin löytötuolissa. :)
Ajan kuluessa pikkiriikkinen nojatuoli meni rikki, kissa pääsi paremmille hiirenpyydystys maille pilvenreunalle :( ja löytö nojatuoli vaihtoi tytön ja pojan toimesta verhoiluaan.
Aika kului, kodit vaihtuivat, tavarat lisääntyivät ja tuolin sylistä kilpaili seitsemän henkinen perhe. Jos huoneet ja kaapit olivatkin nyt pullollaan tavaraa ja rahapussissakin muutama roponen, ei tuon "tytön" tai "pojan" mieleen tullutkaan heittää tätä tuolia roskiin.
Hionnalla, maalilla, lisä vanulla ja uudella verhoilulla tämä muistojen nojatuoli ottaa taasen tuon tarinan pojan ja tytön syliinsä, kuiskien kaikesta matkanvarrella nähdystä ja koetusta.

13 kommenttia:

Arja kirjoitti...

Ihana kirjoitus:-)))))

Saara kirjoitti...

Vanhat huonekalut on usein tukevaa tekoa ja kestää monet kunnostukset. Oli kiva lukea nojatuolisi tarina :)

Merja K kirjoitti...

Kiva tarina ja tuolista tuli todella kaunotar :)

siirisofia kirjoitti...

Ihana ja muistoja herättävä tarina!!

Hanni kirjoitti...

Hurmaava tarina ja niin on tuolikin! Elämää nähnyt, mutta niin virkeän oloinen =D

Piipa kirjoitti...

Lämmin kiitos kivoista kommenteistanne! :)

Aikaa on nähnyt tuoli kuten pariskuntakin, mutta tuoli on taasen entistä ehompi ;) pariskunnasta en niin tiiä..hih!

Nojatuolin verhoilu oli kivaa, mutta hurjan aikaa vievää. Olishan se kiva jos olisi ihan oma tila jossa saisi rauhassa maalailla ja tehdä tällaisia juttuja.

Lissu kirjoitti...

Kiva tarina ja ihana lopputulos tuolille! Hyvää kesää!

Mia Chilen Peikkokukkulalta kirjoitti...

Ihku tarina:) Tulin katsomaan nukkekotejasi ja nukkejasi, vaikka olen niitä ennenkin tarkastellut. Mutta nukkekotejahan voi katsoa vaikka miten moneen kertaan, eikä koskaan kyllästy!

Mia Chilen Peikkokukkulalta kirjoitti...

Nyt kävin läpi kaikki blogisi ja luin melkein kaikki jututkin:) Tulin tosi hyvälle ja inspiroituneelle mielelle! Tekisi mieleni alkaa heti vääntää itsekin kaikkea. Eniten inspiroi tuo känkkäräkkä-vanhapari:) Muut kotisi ovat kauniita ja hyvintehtyjä, mutta känkkispari on niin sympaattinen ja erilainen. Tahdon tehdä itsekin jotakin tuonkaltaista!

Minna kirjoitti...

Olipas ihana lukea tuolin ja teidän tarinaa. Molemmat ihania, sekä tarina että tuoli. :D
Oletkos muuten huomannut, että vanhoista tuoleista on ihan älyttömän hyvä nousta ylös, käsinojat jotenkin sattuu oikeille kohdille? Plus tietysti niissä on yleensä hyvä istua...

Piipa kirjoitti...

Kiitos taas hurjasti kommenteistanne!!

Olen ihan samaa mieltä, että vanhat tuolit ovat paremmin suunniteltuja ja tarkoitettuja kestämään käytössä.

Mia, Känkkis pariskunta kuuluu myös omiin suosikkeihini, olen vain harmitellut, että tulin alunperin tehneeksi niin pienen kodin heille. No Villa Vanillaankin tulee joskus pieni huone täynnä kaikkea erikoista tavaraa. Hyvä sana tuo joskus ;D ;D sitä tulee noissa nukkis hommissa viljeltyä ahkerasti!

Mummu-Ruusunen kirjoitti...

Kirpparilla on saman tyylinen nojatuoli 12€ ja arvaa vaan tekeekö tämän tuolifriikin se mieli ostaa ja laittaa samaan tyyliin. Vaan kun ei ole yksinkertaisesti tilaa eikä lupaa hankkia uusia kalusteita=(
Mummu-Ruusunen

Elise kirjoitti...

Olit kirjoittanut hellyyttävän tarinan tuolista :) Etsin netistä kuvia juuri tästä tuolista, ihan että näkisin kuinka erilaiseksi ihmiset ovat sen saaneet vähän laittamalla. Meillä on kaksi samanlaista tuolia, ja ajattelin kunnostaa ne käyttöön :)