Porsaita äidin oomme kaikki!!

Joulu lähestyy ja myöskin jouluvalmistelut pikku hiljaa, kevein askelin.
Sinellistä ostin pahvisia porsaita, jotka sitten maalasin ja somistin, pilkullisella nauhalla. (Myöskin Sinellistä)
Helppoa, nopeaa ja kivaa...juuri sitä kaikkea mikä on näpräämisessä parasta!

Adventti kynttilät sommittelin tarjottimelle sammaleen päälle, somisteena kärpässieniä.

Lapsuuden jouluuni kuului, että joulukuusta somisti kärpässieni koristeet. Tämä kärpässieni koriste perinne, juontaa juurensa sellaisesta uskomuksesta, että ennen uskottiin joulupukin porojen lentävän taivaalla, kärpässienten popsimisen jälkeen..... mitä lienee lapin noitien perinnettä ja varmaan saa ihmeitä aikaan, mutten kyllä suosittele ketään kokeilemaan. :D

Iltahämärässä kuvattua

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa, huh kun aikaa menee siivillä :) Tässä pienet pläjäykset iltahämärässä otettuja kuvia. Kyllä vain hämäriä kuvia ovat, kellertäviäkin, mutta minä jotenkin tykkään, kuin aika olisi pysähtynyt.... eikä se välillä, täällä vilskeessä ole ollenkaan paha tunne.

Sunnuntaina leikkasin pihalta viimeiset ruusut...kyllä vain kukki siellä pakkasista huolimatta ihan täyttä hönkää :) ja nuppujakin on. Elämä on ihmeellistä ja luonto aina tekee hassuja tempauksia. Nyt ulkona on oikea myräkkä, piha ihan valkoisenaan....joten mikäpä täällä nuuhkiessa vielä kesän viimeisten ruusujen tuoksua :)
Nämä ihanat maatuska joulukuusenkoristeet löysin Ideaparkin pikkuputiikista, jouluna pääsevät kuuseen mutta nyt näin.
Kirppisreissun koluamisetkin ovat tuottaneet tulosta, ihanalla patsaalla...tarkoitus olisi tätäkin hiukan tuunailla.
Halloween tuli ja meni. Joka Halloween olen koittanut tehdä aina yhden koristeen lisää ja tässä tämän vuotinen kyltti. Sisällä vanulevyn palanen, kankaat vanhaa lakanaa, joita vielä purin reunoista. Kuva on silityskuva ja somisteena nappeja, pitsiä ja satiininauhaa.

Jokos olette kirjoittaneet joulupukille?? Minun toivelistastani näyttää taas tulevan kilometrejä pitkä...no ainahan haaveilla saa, eikös? ;D Onneksi joulunodotusta lievittää lähestyvät syntymäpäivää, mutta sitä ennen juhlitaan kaikkia isiä!!!

Onnea omalle isukilleni, jolta olen oppinut taidon puhua, vaikka siitä, ettei ole mitään puhumista!! HIH ;D Onnea appiukolle, jolta olen oppinut pohtimaan, että paljon puhuminen ei välttämättä tarkoita, että olisi puhunut asiaa!! HIH ;D Onnea Vaarilleni, joka vain totetaa, "MAAR, johan tässä tuli puhuttua"!! HIH ;D Onnea rakkaalle miehelleni, lastemme isukille, jolta olen oppinut, tärkeintä on osta kuunnella, vaikkei toinen puhuisi mitään järkevää!! HIH ;D

Onnea vaan!!!