Nostalgiset ostokset

Sanotaan, että siitä tietää tulleensa vanhaksi, kun alkaa muistella vanhoja asioita. Lapsena paistoi aina aurinko, tuoksui pulla ja elämä oli huoletonta..niin ja kaikki asiat oli tietenkin paljon paremmin.

Kirpputoreilla vastaan tulevat "vanhat" esineet tuovat hymyn huulille ja muistojen virta on loputon. Kuvan lehti on vuodelta 1936 ja niin vanhoja asioita en kuitenkaan tunnusta muistavani, en vaikka toiseksi vanhin poikani ollessaan n. 4-vee, kyselikin että -"Oliko silloin äiti dinosauruksia, kun sinä olit nuori?" Niin eikä millään meinannut uskoa, ettei äiti ja dinosaukset eläneet samoihin aikoihin. :D :D

Kuvan lehti on kuitenkin yhtä vanha kuin talomme ja esiliinakin sopii oikein passelisti talon henkeen. Ja väitänpä, että noita tavaroita katsellessa tuoksuu ihan selvästi pulla, taustalla kuuluu musiikkia putkiradion soittelemana, puuliedessä palaa iloinen tuli ja pannukahvit ovat pannumyssyn alla hautumassa.

Ja jos vanhoja muistellaan, niin omasta lapsuudesta on jäänyt selvimpänä mieleen ihanat ukonilmat, kun teimme ystäväni kanssa majoja sisällä. Mummolassa vietimme Juhannusta monena kesänä, vintiltä haetut turkit päällä :D ja paistoimme makkaraa kokossa. Tuoksuista ihanimpia ovat tietysti mummolan aitan kupeella kasvavien villiruusujen tuoksu ja paistinpannulla tirisevät muikut ja ahvenet, NAM!

Pidän tässä pienen blogitauon, joten toivotan oikein aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!!! Terveisin Piipa

Tuunaillen

Tämän päivän toisessa postauksessa esittelen tuunauksia, eli naulakot ja hyllyt ovat saaneet uutta ilmettä pienin keinoin :) Nyt on hiukan vauhti päällä näiden postauksien kanssa, mutta kohta heittäydyn hiukan lomailemaan :)

Naulakkoa maalailin ja laitoin uuden, tuollaisen vintage tyylisen kuvan keskelle, somisteeksi pitsiä ja nappeja..mitäpä muutakaan ;D
Lampaan kanssa esittelyssä ollut hylly ehostui kauniimmaksi pelkällä maalilla. Hauska sattuma on, että tuo hylly on muotokieleltään saman tyylinen kuin keittiössä jo olemassa oleva ruusukuppien säilytys hylly.
Tämä hylly sijoittui ompelunurkkaukseni seinälle, keittiön pöydän viereen. Hyllylle laitoin pikakahvi purkeista tuunaamiani nappipurkkeja.
Tämä erittäin hämärä kuva esittää sitä uusinta purkkia, jossa on somisteena sinisiä nappeja. Itse en juo kahvia ja mieheni tuumasi, että oikeastaan ihan hirveä pahaa tuo pika kahvi. No voihan, nytkö se ryökäle sen huomasi :D minä tarvitseisin vielä pari purkkia, jotta rivi olisi täydellinen..hih!! Ehkäpä mies uhrautuisi juomaan vielä parin purkin verran pikakahvia, mitäpä se ei mies tekisi vaimon nappipurkkien eteen :D
Seinällä on myös tuollainen vanha, räjähtänyt suolasalkkari..mikä lieneekään. Se uudistui Tilda paperilla ja valkoisella maalilla ja pitää vetoketjut tallessa. Tasolla etualalla on ne punapäiset koukut maalattuina..ja miksipä muuksikaan kuin valkoisiksi, en ole vain saanut niitä laitettua seinälle.

Pöydällä myöskin hiukan keskeneräinen Eipäs possu boksi, sitä voi kurkata lähempää täältä.

Michael Jacksonin muistolle 1958-2009

Jotkut ihmiset ovat elämää suurempia, eläessään jo legendoja! Pienen pojan tie aikuiseksi on ollut mutkainen ja karikkoinen, mutta kaiken tuon yläpuolella on ollut upea ääni!! Sitä voi kuunnella tästä!

Lapsuuteni ja nuoruuteni suurimman ihanteen kunniaksi menen vetäisemään muutamat moonwalkit!

Haute Couture -neulatyyny

Tätä kuvan neulatyynyä voisi erehtyä pitämään Tildana, muttei olekaan!! En tiedä ovatko korutelineet ja vastaavat jokin muoti-ilmiö, mutta niitä minun silmäni nyt tuntuvat joka kaupassa rekisteröivän. Ja kauniita ovat!!

Tämä kyseinen neulatyyny on kuitenkin kirjasta Tilkku Unelmia(huom! kannessa neulatyynyn kuva!), jonka kirjastosta lainasin. Tilkkutyö ohjeitahan kirjassa on eniten, mutta myös tämä ihana neulatyyny ja kauniisti kirjottuja tyynyjä. Ohjeesta poiketen tein neulatyynyn muodoista pyöräkämmät. Alaosa tuotti pään vaivaa, sillä eihän minulla tietenkään tuollaista tukijalkaa ollut ja heti piti neulatyyny saada valmiiksi ;D. Tein jalan sitten grillitikusta, palasta vaneria ja puisesta verhorenkaasta. Valkoista maalia pintaan ja alaosaan ideoin vielä tekstin.

Tästä tulee kiva lisä ompelu nurkkaukseeni.
Tilkkutöiden taitajalle aivan ihana kirja, upeita peittoja!! Voi kun osaisinkin tehdä!

Onko vielä pitkä matka?

Viiden lapsen kanssa matkustaminen on aina yhtä mielenkiintoista ;D , sillä koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä matkalla tapahtuu! Joskus käy niin, että automatka on tooosi hiljainen kaikki vain nukkuvat, syövät ehkä välillä ja jatkavat uniansa, ja perille päästyä kaikki heiluvat hereillä koko yön :P

Toisinaan käy niin, että matka on yhtä kinastelua siitä kuka saa ottaa niska tyynyn, tappelua siitä kuka saa istua missäkin ja kenen vieressä ja kukaan ei nuku, ja perille päästyä kaikki heiluvat hereillä koko yön :P :D :D

Kesällä on kuitenkin kiva matkustaa, laittaa vain hiukan aikaa, eli ei pidä kiirettä. Ottaa mukaan paljon eväitä ja pystähtyä välillä uimaan. Silloin viihtyvät kaikki ja matkan teko on hauskempaa. Mutta olipa reissu millainen ja kuinka pitkä tahansa, niin aina on ne vakio kysymykset :D
Jotta matkasta tulisi viihtyisämpi ja edes yksi kinastelun aihe olisi vähemmän, niin päätin tehdä niskatyynyjä kunnon satsin (ei seitsemää kuitenkaan, kuskinhan on kuitenkin tarkoitus olla hereillä :))
Ja niistä kysymyksistä, niistähän tuli kivat puhekuplat jokaiselle.
Kaavana käytin vanhaa itse tekemääni niska tyynyä, tässä nyt jonkinlaista mallia tuosta muodosta. Täyttöaukko tulee tuonne suoralle osuudelle yläreunaan.
Tekstit olen tehnyt kankaanpaino värillä kankaalle siveltimellä sutien. Valkoisessa kankaassa on takana liimaharso ja lopuksi olen kiinnittänyt puhekuplat vielä mustalla langalla, napinläpi ompeleella.
Minun tyynyni on sitten tämä pinkki, silloin kun en istuksi ratin takana ja kuten kuvasta näkyy ei meikäläisen pää yletä tuonne niskanojaan..niistä ei tällaiselle pätkälle ole mitään apuja! :) Puhekuplan mukaista lausahdusta taidan viljellä matkalla tosi usein ;D ;D ...Niinhän se on, että se parhaiten nauraa, joka itselleen nauraa!! :D lapsetkin heti kyllä tunnistivat kenelle mikäkin tyyny oli tarkoitettu ;D
Olipa matka sitten millainen tahansa, kaikista kommelluksistaan huolimatta se aina piristää. Kotiin on kuitenkin ihana palata. Tässäpä kuvaa ihanista pioneistani. Hiukan niitä sateet piiskasivat, mutta ihania ne ovat siltikin :)

Pientä tuunattua piristystä

Tuoreena ja nuorena, yhden lapsen äitinä sitä oli aikaa... jopa niin paljon, että silitin kaikki kolmi henkisen perheen sukatkin :D Nyt viisi lasta pitävät huolen siitä, ettei äidillä ole turhia jouto hetkiä :D silityslautaa tulee käytettyä silti usein. Ompeloiminen luonnistuu paremmin, kun silitysrautaa heiluttelee ahkerasti.

Olin jo pidemmän aikaa katsellut alakerran silityslautaamme sillä silmällä. Lauta keikkui, huojui ja haisi, eikä tuntunut enää oikein turvalliselta. Kirpparilla tuli sitten vastaan silityslauta, joka vaati vain päällisen vaihtoa.
Revin vanhat päälliset ja vanut pois, leikkasin uudet vanut ja kankaat tilalle ja kiinnitin niittipyssyllä kiinni ja kylläpä nyt kelpaa taas silitellä. Kankaan ostin Eurokankaasta ja ihastuin siihen kovasti, ostin sitä sitten reilummasti, että jossain välissä parit tyynyt siitä voisin ompeloida :)

Pässinpää, hyllynpää ja muita päättömyyksiä

Aika ajoin, kerään kotonani laatikot täyteen kaikkea tarpeetonta tavaraa ja pieneksi jääneitä lastenvaatteita ja vien ne myytäviksi kirpparille. Usein käy niin, että vien tavaraa mennessäni ja tuon tavaraa tullessani..balanssi, tasapaino ja harmonia säilyy siis :D :D

Tämä lammas tahtoi välttämättä päästä meille, ihana lisä jouluiseen tai pääsiäis asetelmaan. Nidoin hapsottavat karvat niittipyssyllä ja pesin naaman, ja tuli hieno :) No onhan hänellä hiukan hölmistynyt ilme, mutta kenelläpä ei joutuessaan meidän huusholliimme :D
No pöh, hyllynpäästä ei nyt tullut kunnon kuvaa, joka kertoisi millainen koko hökötys on, mutta HALPA, sehän kertookin kaiken tarpeellisen. Minulla on ollut pidemmän aikaa etsinnässä hylly nuorimmaiseni sängyn päälle. Hylly johon saisin asetella ne kaikki aarteet ja somistaa ja sisustaa...niin että oliskos se sitten tämä hylly, no eipä tietenkään, tämä oli vain se halpa, ei se oikea ja tarpeellinen ;D

No olen minä tällekin hyllylle löytänyt paikan, tarkoituksen ja uuden ilmeenkin valkoisella maalilla, mutta siitä kuvaa myöhemmin, kunhan saan yhden purkin, joka tulee hyllylle tuunattua.
Olen tainnut mainita kerran jos toisenkin maalaus hurmoksestani ja siitä kun se iskee. Silloin pengon kaikki kaapit ja etsin epätoivon vimmalla uutta maalattavaa..mitä siitä ettei se kyseinen juttu ikinä päätyisikään käyttöön, mutta onpahan uudistunut :D Nämä naulakot löytyivät ihan omista aarteista ja päätyvät tuunattaviksi myös. Toivottavasti myös tuunauksen jälkeen käyttöönkin, kukapa tietää ;)
Päättömyyksistä viimeisenä tarjoan teille päättömän, mutta niin hulvattoman hauskan leivoksen. Tällaisen olen ostanut aikaa sitten Tokmannista. Tämä on siis pyyheliina, joka on aseteltu kauniisti. Pyyheliina on taatusti minimaalinen, mutta todella hurmaavan näköinen leivos, tällaisia voisi varmaan tehdä itsekin!! Vink, vink!!

Tilda torso ja tunnustusta

Maalisudin kanssa heiluessa, se aina iskee... nimittäin maalaus himo ;D silmät rekisteröivät talosta aina jotain uutta maalattavaa ja välillä pitää penkoa kaappeja, että mihin minä tätä maalia vielä sutisin :)
Kaapin pohjalta löytyi tällainen puuteline ja sitä sitten maalaillessa päätin varteen ompeloida Tilda koruteline torson.
Tällainen siitä sitten tuli, alaosaan maalailin vielä tuon tekstin, jotta on aiemmin tekemäni seinätaulun kanssa samaan sarjaan :)


Sain myös tällaisen suloisen tunnustuksen, kera kauniiden ja häkellyttävien sanojen Suvilta!
Lämmin kiitos, aivan ihana päivän piristys!!

Tätä tunnusta jaan sitten eteenpäin kunhan taas hiukan tuumaan, ihania blogeja on niin hirmuisen paljon!

Oikein leppoisaan juhannusta kaikille!! Toivotteleepi Piipa :)

Oma koti kullan kallis!

Kun muutimme kotiimme, oli yläkertamme kylmä ja tyhjillään. Vieläkin kaikki on pahasti kesken ja osittain rempallaan. Aina ne listat jää laittamatta ;P Mieli on myös matkan varrella muuttunut. Se maali, tavara tai taulu mikä alussa tuntui aivan ihanalta ei enää olekaan niin kaunis.

Minulla lojui makuuhuoneen kaapin ja seinänvälissä kymmenisen vuotta taulu, jossa oli kultaiset kehykset ja joku turkoosi eukon kuvatus. Taulu ei koskaan päässyt seinälle sellaisenaan, mutta nyt tuunattuna kylläkin. Eukon kuvatus pois, lasi veke, kehyksiin uutta maalia pintaan.
Epätarkoista kuvista ja jatkuvasta keskeneräisestä remontista huolimatta, oma koti on kullan kallis. Vanhat mustat, kynttilä lampetit saivat myös valkoista maalia pintaansa ja jopas muuttui ilme :)
Valkoiselle lakanakankaalle piirsin lyijykynällä tekstin ja sen kirjoin etupistoin. Kuva on silityskuva, somisteena pitsejä, nappeja, vanusydämiä ja pyykkipoikia.
Yläkerran aula/käytävä ,tai miksi sitä oikein kutsuisi, on osin paneloitu, osin tapetoitu. Tapetteina on valkoista ja tummaa violettia :)
Violetin tapetin on valinnut mieheni, on se niin ihana..niin ja tapetti myöskin :D :D :D Liinavaatekaapin päällä kököttää kaikenlaista tavaraa, myös tosi vanha nukke, joka on kulkenut äitini suvussa.

Ja kuten kuva kertoo, puuttuu täältäkin listat, mutta kun ensin pitää tehdä se siivouskomero :D Katossa pilkottava ura kuuluu kattoluukkuun, josta pääsee ullakolle. Ullakolta olen löytänyt maitotonkkia, koreja, taikinatiinun, vanhoja lehtiä ja kirjoja, mutta sitä äitini unessa näkemää aarrelipasta ei ole tullut vielä vastaan ;D